Olen mennyt koko nuoruuteni siitä, missä aita on matalin.
Kokeilin laskettelua ollessani 17-vuotias. Koulun ulkoilupäivänä meidät
vietiin paikalliseen laskettelukeskukseen, jossa saimme alle sen ajan
laskettelusukset - sellaiset pitkät, suorat pötikät, joita ei saanut ohjattua
kirveelläkään. Tai ehkä juuri sillä olisi saanut, mutta varustukseen se ei
kuulunut. Laskin sukkana alas rinteestä ja kun en muutakaan keksinyt, heittäydyin
lopuksi nurin saadakseni vauhdin loppumaan. En laskenut koskaan uudelleen. Tai
laskin, kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Koulussa pärjäsin aina tekemättä juurikaan mitään oppimisen eteen. Läksyt
tein yleensä samalla kun opettaja kertoi ne luokalle ja kokeisiin luin
telkkarin äärellä kotiolkkarin lattialla. Ammatin valitsin sillä periaatteella,
ettei tarvitse lukea montaakaan vuotta ja silti pääsee hyvään siistiin
toimistotyöhön. Olin alisuorittaja.
Tänään tein löydön kun eteeni lämättiin otsikkokuvanakin oleva kalvo, joka
kertoo ihmisen aivoista, kahdesta vastakkaisesta ajattelutavasta, jotka
ohjaavat elämäämme. Heräsin: tuo punainen olen minä! Tai olin minä, sillä nyt
haluan näyttää sille vanhalle itselleni, että voin muuttua. Ja haluan muuttua.
Kehittyä.
Kun sanon 11-vuotiaalle lapselleni, että puttaamisen oppii vain
harjoittelemalla, puttaamalla paljon, tekemällä toistoja, toistoja - hän vastaa
"en osaa". Haluan ohjata hänenkin fiksautuneet ajatuksensa uusille
urille ja näyttää, että elämässä oppii tekemällä, kokeilemalla ja
epäonnistumalla. Oliko se Lasse Viren, joka aikanaan sanoi, että "pitää
oppia häviämään, että voi oppia voittamaan" ja tästä voimme nopeasti
päätellä, kumpaa ajattelumallia hän eli. Ja hän ainakin oppi voittamaan. Minä
haluaisin oppia puttaamaan.
Kumpi ajattelumalli hallitsee sinun aivojasi ja elämääsi?
http://carriekepple.com/2015/04/24/growth-mindset-vs-fixed-mindset-which-do-you-have/
https://www.brainpickings.org/2014/01/29/carol-dweck-mindset/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti