Iso Parta 2016

Olihan viikonloppu! Pää on vieläkin niin pyörällä tätä kirjoittaessani tiistaina, että saa nähdä saanko pelkistettyä tunnelmia ja muistoja järkeviksi lauseiksi. Iso Parta pitää elää, ei sitä voi jälkeenpäin kuvailla.


Perjantai - Iso Parta Parikisa


Perjantaina ajelin Pieksämäelle hiukan lyhennetyn työpäivän jälkeen ja pikaisesti kannettuani laukun huoneeseen ajelin kilometrin takaisin Partaharjun radalle. Neljän ja puolen tunnin automatkan jälkeen olikin jo mukava päästä heittämään frisbeetä etenkin kun kierrokselle sain parikseni Hollen ja toinen parikisaparimme oli Teija ja Juha Lepikon Ryskeestä. Odotettavissa leppoisaa ja hyväntuulista heittelyä :)


Kierroksen alku lähti meillä Hollen kanssa loistavasti. Sain ykkösen avauksen birdiepaikalle ja siitä Holle sen puttasi sisään. Kakkosväylältä par Hollen vahvalla lähestymisheitolla ja kolmoselle sain taas upean pitkän liitävän avauksen, jonka Holle puttasi sisään. Wau! Ihan näin hyvin en kuvitellut kisan käynnistyvän, mutta menköön. Parikisan etuja - kummankin onnistumisia tarvittiin ja niitä myös sopivasti saatiin.


Isoa Partaa varten toteutetut lisäväylät 6C, 6D ja 6E löytyivät 300m siirtymän jälkeen ja niistä ensimmäisenä oli vuorossa etukäteen kuumotusta herättänyt hiukan vajaa 50m heitto järven yli paikalleen pultatulta laiturilta. Tässä kaivoin esiin kelluvan kiekkoni, vaikka vettä tuossa paikalla oli tosiaan vain polveen saakka. Vesipelko, kiekon hukkaamisen pelko elää edelleen vahvana. Dragonilla loivaa hyssekulmaa ja kiekko liiteli hienosti veden yli päätyen korista vasemmalla olevan vajan katolle. Väylä suoritettu! Tai no, pitihän se vielä koriin saakka saada ja yhdessä heitimme tästä par:n.

Vielä tuulimyllyn takaa heitettiin 6D ja sitten hauska alamäkikoukkaus katsomon yli alhaalla rannassa olevaan upeaan puusta tehtyyn koriin, jonka katolla istui pikkuinen pöllö. Tähän hain loivaa antsalinjaa ja melko pienellä ranneliikkeellä putteri alas saakka päätyi. Tässä oltiin birdieputilla, mutta jotenkin Hollen kanssa molemmat sössittiin putti alapuuhun (ei -rautaan tällä kertaa) tai ketjuista ulos. Sen sijaan Teija ja Juha aloittivat nousunsa ja alkoivat väylä väylältä kiriä ensin tasoihin ja sitten vastustamattomasti ohitsemme. Hienoa yhteispeliä!

Loppua kohti alkoi askel hiukan jo painaa ja parin tunnin kiertämisen jälkeen tajusin, ettemme ehdi tänä iltana enää kauppaankaan ja kiittelin mielessäni itseäni, että olin päivällä ostanut muutaman Grandin ja mustikkakeiton kisapäivän evääksi... vain suklaan puuttuminen kirpaisi mieltä. Ja sekin vain hetken, sillä loppua kohti väylät muuttuivat aina vain haastavammiksi ja heitin molemmista mandoista kiekkoni hiuksenhienosti väärältä puolelta. Hölmöä, mutta onneksi parikisassa oli aina se kaverin heitto varmistamassa ja taidettiin pelata nuo vaativat loppuväylät yksi toisensa jälkeen bogiin. Harmillisesti siis viidellä viimeisellä väylällä keräsimme siis +5 kun olimme vielä 20 heitetyn väylän jälkeen hienosti tuloksessa +3 . Mutta tästä sai hiukan esimakua siitä, mitä viikonloppuna on odotettavissa ja näin jälkeenpäin voi hyvin viisastella, että vähänpä sitä silloinkaan tiesi.

Kierros päättyi klo 22:10 eli "hiukan" meni pidempään kuin odotimme (reilu 4h) ja aikaisin nukkumaan menostakin voi vain haaveilla. Mutta kivaa oli, aivan loistavaa porukkaa ja hienoja onnistumisia!


Kämpällä paistoin meille heti XXL pihvit, jotka onneksi olin kotoa mukaani ottanut ja pikaisesti painelimme sitten jo nukkumaan kunhan kaikki oli aamua varten valmiiksi laitettuna vaatteita, eväitä ja kiekkoja myöten.


Lauantai - Iso Parta

Kuva: Jyrki Karlsson (c)

Siirtyminen majoituksesta kisapaikalle hoidettiin tyylikkäästi traktorin lavalla. Mukava oli säästellä hieman jalkoja aina kun voi, sillä pelkkä kisakierros on yli 6,5km ja kun niitä viikonloppuun mahtuu viisi kappaletta, niin kyllä kiitos kyyti kelpaa!

Disc Golf Vikings on saapunut maalle

Pääsin aloittamaan ekan kierrokseni väylältä 19, joka on yksi niitä "pahimpia" tai ainakin sellainen, jossa omat taidot eivät riitä radan par-lukuun oikein millään ja tässä bogi olisi siis onnistuminen. Alku rauhallisesti ja ihan hyvinhän se taisi lähteä vaikka tulos oli tuplabogi. Jatkoin siitä sitten tasaista bogilinjaa ikävä kyllä myös ykkösväylällä, jonka avaus ei mennyt nappiin eikä lähestyminenkään korin alle. Kolmosella ilahduttavasti par, siinä taas melko pitkä avaus, joka osui vasta aivan liidon loppuvaiheessa puuhun. Sitten tasainen bogilinja piti kolmen väylän ajan, kunnes päästiin erikoisväylille 6B-6E, joilta kaikilta par korttiin. Ei ihan putkeen nämäkään, sillä pirkkoputilla olin parillakin väylällä, mutta se kisaputti on vaan aina niin heikko ja epävarma. Kokemusta, varmuutta, rutiineja - niitä kaikkia kaivataan lisää.


Seiskaväylä on pitkä par4, jossa tuplamando. Tätä en ole koskaan pitänyt kovin pahana, sillä mandolle saakka pääsen vasta toisella tai kolmannella heitolla. Nyt sähellystä sekä alussa että lähestymisessä ja tripla. Väylä 8 ei mennyt putkeen sekään, tästä tupla. Kierros jatkui kahdella nostobogilla ja päästiin pitkälle par4 -väylälle, jossa riittää haastetta sekä väylällä pysymisessä että puttaamisessa, sillä kori on kukkulan laella. Vaikka kuinka hyvin saisi ensimmäiset neljä heittoa pysymään väylällä, niin loppuun lisätään aina joko lähestymisheiton puuosuma tai se jää lyhyeksi ja jännäputin sijaan pitää ottaa viiden metrin lähestyminen. Silti nämä väylät ovat jotenkin mieleeni, paljon enemmän kuin kapeat ja lyhyet puupillit ja par-kolmoset.


Mandoväylä 12 sekä aina yhtä haastava 13 menivät tuplaksi, mutta väliin mahtui kaksi par-tulostakin ennen kuin kierros oli bogiputken jälkeen lopussa. Ihan hyvä kierros, ei suurempia epäonnistumisia ja oikeastaan ainoa mikä jäi hampaankoloon oli putit. Mutta kylläpä ruoka maistui ja ehdittiin Hollen kanssa nostamaan jalat seinälle ja ummistamaan silmätkin huoneessamme ennen toisen kierroksen alkua. Vaihdoin myös kompressiosukat ja pitkähihaisen paidan puhtaaseen sekä shortsit jalkaan. Myös golf-lippiksen väri vaihtui nyt valkoiseen.


Toisesta kierroksesta jäi mieleeni vain ja ainoastaan elämäni ensimmäinen hole-in-one!


Kierroksella olimme kolmisin - minä, Tiina ja Anu ja tunnelma oli ihan kuin oltaisiin höntsäilykierroksella, mikä sopii minulle erittäin hyvin. Heitot lähtivät rennosti ja fiilis oli aivan loistava koko kierroksen ajan. Aloitimme väylältä 5, joka on haastava rinneväylä enkä ole sitä onnistunut vielä kesyttämään. En nytkään ja vitonen korttiin. Seuraavana kutosväylä eli putterilla liu-utus alamäkeen rannassa olevalle korille ja pirkko! Kylläpäs nyt onnistui avaus juuri niin kuin pitikin!


Kolmantena väylänä oli erikoisväylä 6B, joka oli muutettu parikisasta tähän päivään erilaiseksi. Väylän pituus oli 50m ja sen vasemmalle puolelle jäi kota, reitti korille oli aika lailla suora.

Avasin tämän eka kierroksella midarilla ja koska se jäi lyhyeksi, päätin nyt heittää Jadella, luottodraiverillani. Rennosti vaan suoraan kohti koria, pieni feidivara ja kiekko matkaan. Hienoa oli seurata, kuinka se liiti kohti koria ja ilahduinkin, kuinka lähelle se menee kunnes se kuului - korin kilahdus! Wohoo! Holari! Huuto lähti spontaanisti omasta ja varmaan muutamasta muustakin suusta ja kohta jostain kauempaa kuului huuto - Hyvä Pirjo! Kaikki onnittelivat ja olin aivan pää pyörällä enkä muuta keksinyt kuin juosta hakemaan kiekkoni. Tietenkin otettiin vielä virallinen holarikuva kun tytöt olivat pelanneet väylän loppuun. Wau!

Onneksi tässä välissä pääsimme traktorikyydillä siirtymään kohti muita erikoisväyliä ja sain siinä rauhoitettua mieleni sekä pelin. Ainoa "holarivero" pelissä koitti kun heitin Dragonin liian flättinä laiturilta ja se kippasi oikealle ja jäi veteen kellumaan. Pari bogia siis täältä ja yksi par, sen jälkeen bogilinja jatkui par4:llakin päättyäkseen väylän 10 par:iin. Väyliltä 11 ja 16 heitin kierroksen ainoat tuplabogia huonommat, 14:ltä tuli ilahduttavasti pirkko ja parannusta ensimmäiseen kierrokseen tuli 4 heiton verran. Ihan jees ja kohti illanviettoa!


Nautimme jälleen maittavan illallisen ja ohjelmaksi Riku oli järkännyt standup-koomikko Sampsa Simpasen, joka on myös pastori. Hauskaa ohjelmaa ja rentoa illanviettoa jaksoimme siinä lähes puoleen yöhön saakka, kunnes oli taas aika alkaa valmistautumaan seuraavan päivän kisaan - Team DGStore Qualifier - eli kierroksia Partaharjulla koko viikonlopun edestä :)


Mitä jäi käteen? Iso Parta antoi niin paljon hyvän mielen energiaa ja positiivisia kokemuksia, upeiden ihmisten seurassa, että tällä jaksaa taas! Olo on koko ajan euforisen onnellinen, vähän kuin vastarakastuneena, kyllä tuolla tunnelmalla ja lämmöllä on niin suuri vaikutus. Ja tänään tuli vielä jälkipommi, kun Iso Parta johtokunta päätti antaa minulle holarista palkinnoksi vuoden 2017 Iso Parta -kisaviikonlopun majoituksineen, kisamaksuineen, aterioineen kaikkineen! Minulle! Tätä kiitollisuuden määrää ei voi mitata. Kiitos. Kiitos. Kiitos.