Tali WGE 2016

(c)Jari Huotari

Viikonlopun kisaputken takia Talin WGE-kisan raportointiin ei ollut aikaa saati energiaa ennen kuin nyt (kirjoitettu pe 20.5.2016). Etukäteen valmistautuminen käsitti ainoastaan Talin kierroksia ja kiekkovalintoja eri väylille ja Kaatiksen kisaan uhrasin ajatuksia vain kelluvan Wahoo-kiekon mukaan ottamisen verran. Varmaan sen takia tuo jälkimmäinen kisa menikin rennommalla mielellä, mene ja tiedä.


Tali on Tali. Siellä menee hyvänä päivänä ihan kivasti ja par-tuloksia voi saada useammallakin väylällä. Sitten on ne päivät, kun tulee ongelmia ja silloin plussien määrä on infernaalinen. Tykkään Talin radasta, pidän niiden haastavuudesta ja avoimuudesta. OB-alueet eivät koskaan ole olleet minulle kauhistus samalla tavalla kuin puiden välistä avaaminen - tai no, Talin väylät 15 ja 18 olivat pitkään ne, joissa kierroksen plussat tuplattiin.


Tänään oli kiva fiilis, tiesin heittäväni koko kisan samassa rennossa naisporukassa, luokka FM1, joka päivän kuluessa sai lisänimen "Aikuiset naiset". Ennen kisaa juteltiin tuttujen kanssa ja osa kävi puttaamassa, osa kuulemma säästeli hyvät putit kierrokselle.. En heittänyt kuin pari midariavausta ykkösväylältä ja siinä se. Menee miten menee, tuttuja väyliähän nämä jo olivat.


Ekan kierroksen aloitin seiftaamalla sekä ykkösen että kakkosen avauksen. Jouduin kerran OB:lle ykkösväylällä ja sain korttiin lukeman 8. Turhia liikaheittoja. Kakkosella lähestyminen jäi ujoksi ja bogey siinä. Onneksi kolmosväylä ei tuottanut pettymystä vaan tarjosi helpon parin kun avaus oli puiden tasalla ja sieltä putteriantsa korin alle.

(c)Jari Huotari

Nelosväylällä ihan ok avaus, lähestyminen lyhyeksi ja varmisteltu bogey. En uskalla alkaa puttiralliin tuossa rinteessä. Sitten harmillinen kolmen väylän tuplabogeyputki, jolle ei meinannut tulla loppua millään. Turhaan seiftailin vitosväylän avauksen, kun samaan tulokseen pääsisi rohkeammallakin avauksella. Kutosella taas epävarmaa lähestymistä ja seiskalla sama jatkui vaikka avaus oli hyvä suora.


Kasiväylä on puupilli, monen kauhu. Kuulin siinä edellisen ryhmän heittoja odotellessamme, että Tiina oli tehnyt siihen parin ja yhdessä sitä siinä ihastelimme. Ja mitä sitten tapahtuu - heitin avauksen suoraan keskiväliin väylää, siitä lähestyminen korin viereen ja helppo par! Ainakin katkesi tuplaputki! Ysiltä myös odotetusta par ja sitten kohti pidempiä väyliä.
Kymppi oli yhdistelmä Talin väyliä 10 ja 11. Avaus 10:n tiiltä ja kori väylän 11 kori. Tässä oli omat kommervenkkinsa, sain ihan hyvät heitot mutta lähestymispelissä tuli ne kolme heittoa ja korttiin 6. Vielä bogey tuon osan viimeiseltä väylältä ja kohti Talin kolmatta lenkkiä.
Nuo viimeiset väylät ovat jollain tavalla suosikkejani, vaikka siellä onkin osin haastavimmat väylät. Toisaalta siellä on tilaa heittää ja se tuo oman juttunsa. Heittojen pidetessä näistä on alkanut tykätä yhä vain enemmän ja kun vielä talvella avaukset jäivät paljon kauemmas, nyt eteen tuleekin aina uusi tilanne kun lähdetään lähestymisheittoihin.


Par oli aika lähellä Talin väylällä 13 (kisassa 12) ja sitä seuraavan alamäkiliidätysväylän mokasin tuplaksi liian pitkällä lähestymisheitolla ja sitä seuranneella madontappajalla. Ennen niin pelottavalta väylältä 15 (kisassa 14) tuli helppo nostobogey ja siitä ylämäkeen noustavalla antsaväylällä ilahduttavasti par. Olipas kiva huomata, että antsaheitot olivat tänään lähes aina paikallaan ja onnistuivat!


Loppuun vielä nostobogey ja enää kaksi viimeistä väylää. Väylältä 18 oli otettu saariosuus pois ja kori oli mantereen päässä. Helpotettu siis ja lähdin luottavaisena. Avausantsa ok melko pitkälle. Siitä jatko ei sitten mennytkään vaan pyörähti OB:lle ja olisiko tästä mennyt pelikirja sekaisin kun töpeksin väylän hurjassa tuulessa lopulta 7 heittoon muutamalla madontappajalähestymisellä. Sama jatkui jostain syystä viimeisellä väylällä, jossa tuuli oli vielä edellistäkin hurjempi. Kiekko avauksessa ulos, siitä varo-varovaista lähestymistä, rohkea putti ylärautaan ja lopulta kiekko korissa 5 heitolla. Huh! Olihan lopetus!
Olimme mukavasti parin heiton sisällä luokassamme, Milalla 80, Tamaralla 81 ja minulla sekä Sarilla 82 heittoa eli jännissä asetelmissa kakkoskierrokselle.
Käytiin Hollen kanssa lähi-Hesellä syömässä ja jälkipelaamassa. Ihan ok fiilikset loppuväylien töpeksimisistäkin huolimatta ja nälkää jäi toiselle kierrokselle...


En tiedä mitä toisella kierroksella taas tapahtui, mutta tsemppihenki ei vaan pysynyt päällä alkua pidempään. Tai no, heti alkuun rymysin ykkösväylän ensimmäistä kierrostakin huonommin 9 heitolla enkä kyllä pysty sanomaan, mitä siinä meni vikaan :) Varmaan kaikki.
Kakkos- ja kolmosväylä samoin kuin ensimmäisellä, samoin nelonen, jossa kuitenkin avaus oli ihan mäen päällä ja par-mahdollisuus niin lähellä... lähestyminen vaan tyssäsi siihen ainoaan karahkaan reitillä korille.
Vitosväylä paremmin kuin ekalla, siitä bogey mutta kutoselta jälleen tupla. Väylät 7 ja 8 nyt molemmat bogey, ihan hyvää peruspeliä mutta se viimeinen tsemppihenki ja putti uupuivat. Ysiväylällä sitten käsittämätön puuavaus, siitä heitto liikaa hyssessä OB:lle ja lopulta korttiin nro 5. Niin turhaa!


Kymppiväylä aika identtinen ekan kierroksen kanssa, loppupelissä taas ne kolme heittoa kun ensin kolmella olin jo lähestymisetäisyydellä. Taas bogey väylältä 12 (kisassa 11) kun putti ei toimi, mutta seuraavan väylän par ilahdutti mieltä.
Lopussa peli kulki miten kuten, aina tuntui tulevan yksi ylimääräinen heitto epätarkasta lähestymisestä ja viimeisellä väylällä korttitalo hajosi täysin. Piti niin heittää tuo väylä tarkasti par-tulokseen, jolla päättää kisa vaan triplahan sinne taas kirjattiin kun ei lähestyminen eikä putti toimi ja OB:ltakin piti hakea vauhtia.
Ainoa ilahduttava asia tuossa sössimisessä oli, että sen ansiosta jaoimme Tamaran kanssa kolmannen sijan eikä ketään tarvinnut jättää viimeiseksi! Onneksi palkintoja oli vain kahdelle eikä tarvittu sudaria ratkomaan pronssipalkinnon saajaa :)
Lopputulemana jäi mieli, että aika huteraa peliä. Pelasin vaikeat väylät paremmin kuin "helpot". Mitä siihenkin saisi ohjenuoraksi, että ottaisi kaikki helpot parit eikä turhan usein päästäisi niitä lipsumaan bogeyksi?

(c)Jari Huotari

Mutta olihan meillä porukka, jossa pelata! Lauleskelua, vitsailua ja paljon juttelua ja naurua kuului kumpaankin kierrokseemme! Ihania naisia, ihania aikuisia naisia. Kiitos seurasta!!