Aamulla normiväsymys, joka kaikkosi kuitenkin nopeasti silmistä ja olimme Hollen kanssa aamiaisella ensimmäisinä. Kisapaikalle juuri oikeaan aikaan ilmoittautumaan ja pian alkoikin pelaajakokous. Pääsin samaan ryhmään Teijan kanssa ja lisäksemme siinä heittivät seurakaveri Jesse sekä MiFG:n Antti. Holle oli minulla caddyna, mukavaa! Kun odottelimme väylällä 19 itse kisan alkamista, ylitsemme lensi pari Hornet-hävittäjää ikään kuin kahden minuutin äänimerkkiä antamassa. No ei olisi ihan noin hienoa tarvinnut olla :)
Vaikea väylä meni vähän seiftailemalla tuplabogiin ja harmikseni sama linja jatkui seuraavallakin väylällä, ei vaan saanut tarkkuutta kohdilleen ja korkea korin sijoittelukin vaati omansa. Peli ei oikein käynnistynyt myöskään väylillä 1-3, sillä ne menivät tasaiseen bogimassaan. Vielä parin tuplabogin kautta viimein väylälle 6, josta sentään helppo par.
Nyt peli sujui jonkin aikaa ihan kivasti, sillä pitkältä par4 -väylältä korttiin napsahti bogi ja kahdelta seuraavalta ilahduttavasti par. Varsinkin väylän 8 par ilahdutti, se kun helposti jää bogitikan takia haaveeksi. Vielä väylä 10 nostobogiksi ja piiitkä väylä 11 odotti heittojamme kumpareella nököttävine koreineen. Tämä väylä jos joku aiheutti aina tulokseen jonkin sortin notkahdusta, oli alku sitten onnistunut taikka ei. Nyt notkahdus oli odotettuakin suurempi, sillä matkalle mahtui niin puuosumaa kuin huonoa lähestymistä. Lumiukko keskellä kesää eli kasi korttiin.
Mandoväylällä ei kiekko totellut ja sitä seuraavalla väylällä 13 onnistuin jälleen viskaamaan kiekkoni keskelle kun ajatuksissa oli kiertää hysselinjaa oikealta. Kummaltakin siis tuplabogi, mutta kierros ei ollut vielä tässä. Seuraavalta sain pelastettua par:n ujon avauksen jälkeen ja jopa aina niin ahdistava mandoväylä 16 taipui tulokseen bogi eli sehän on minulle onnistuminen, lähes kuin par! Vielä loppuun pari tuplabogia huonolla ja epätarkalla pelillä ja kierros oli takana. Tulos ei huimannut, +27, mutta oli se sentään ihan siedettävä ja vain pari heittoa huonompi kuin edellispäivän vastaavat väylät.
Kylläpä tauolla olisi lepo maittanut, mutta ei ollut aikaa. Ruokaa ja kahvia kiskottiin sisuksiimme ja huoneessa ehdin vaihtaa taas kompressiosukat kuiviin - enää ei puhuta puhtaista, sillä samat sukat oli kuin lauantaina - kun olikin kiiruhdettava pelipaikalle. Edessä oli enää viimeinen kierros ja huonosta pelistänikin huolimatta olin naisten kärkikortissa. Hienoa päästä seuraamaan hyviä naisten heittoja, mahtavaa! Näistä yritän aina ottaa oppia ja vinkkejä omaankin peliin, eli aivan loistotilaisuus.
Aloitusväylänä oli 20, mikä tuntui tässä ihan hyvältä, mutta kunhan loppuun päästiin ja saatiin väsyneenä heittää nuo vaativat loppuväylät niin ehkei tuo ollutkaan ihanteellisin paikka... Aloitin ihan hyvin ja paransin ykköskierroksen tuloksia kahdella ensimmäisellä väylällä. Harmikseni en vaan saanut ykkösväylän birdieputtia sisään, vaikka sain avauksen alle 6m korista. Nämä pitää saada sisään! Liekö harmitus syynä vai mikä, mutta seuraava väylä 2 meni ihan puihin - kirjaimellisesti - ja siitä ensimmäistä kertaa niinkin huono kuin tripla korttiin. Onneksi korjausliike onnistui ja seuraavalta väylältä par.
Onnistuin ihan kohtuullisesti myös väylät 4-5 ja sain kummastakin bogin, näin myös vitosväylältä parannusta ykköskierrokseen. Kutosella ei liu-utus korille onnistunut taaskaan ja par. Seuraavaksi pitkä mandoväylä 7, jolla seikkailin kutosen edestä ja sama numero kirjoitettiin väylälle 8 eli siihen tuplasti enemmän heittoja kuin eka kierroksella. Näin kerralla kun heittoja kertyy, ei niiden kertymistä havaitse samalla tavalla kuin jos tulisi jokaisella väylällä yksi heitto lisää. Äkkiä hyvä alkuni hiipui siihen tilanteeseen, että kun edessä oli väylä 16, oli heittoja 2 enemmän kuin ykköskierroksella samassa kohdassa. Ei tietenkään olisi pitänyt niitä alkaa laskemaan, sen tajuan näin jälkeenpäin.
Kuva: Jyrki Karlsson (c)
Takana oli kolmen bogin putki, väsymys alkoi vallata mieltä ja kehoa ja jotenkin vaan päästin ärtymyksen valloilleen juuri kun avausheitto ohitti mandon väärältä puolelta. Heitin re-teen mandopuuhun ja se jäi mandon taakse. Heitin seuraavan heiton ärtymyksen vallassa, keskittymättä ja se ohitti jälleen mandon väärältä puolelta. Puttasin kiekon mandon linjalle ja heitin viimein siitä ensimmäisen oikean, harkitun ja pelillisesti järkevän heiton pelialueelle. Seitsemännellä heitolla (mukana kaksi sakkoa) ohitin mandon ja tästä pelasin väylän koriin saakka ja sain korttiin merkinnän 10. Tämä taisi olla se klassinen sulaminen, joita pelissä tulisi välttää, mutta on se vaan helppoa sanoa jälkeenpäin. Lähinnä naurattaa, enkä enää voi tunnistaa tuota mielialaa. Mistä se tuli? Kuinka sen voisi välttää? Miksen vain avannut väylää loivassa antsassa?
Onneksi nuokin synkät hetket kestivät vain jokusen heiton ajan. Tosin loppuväylät eivät enää tuplabogia paremmin menneet, mutta kai siihen pitää vaan tyytyä jos ei enää keskittyminen riitä. Vielä pääsin väylällä 18 mörristä heittämään kunhan odotin, että vaskitsa luikersi pois alta. Onnistuin häiritsemään sen päivälepoa auringossa, fiksusti väylältä sivussa. Väylälle 19 tultaessa alkoi pää olla jo täysin pehmeä, mutta sen avaus ja hysseheitot sujuivat ilahduttavankin hyvin ja pysyin väylällä aina lähestymiseen saakka ja tässä oli jo bogiinkin mahdollisuudet. Tupla kuitenkin korttiin ja vielä kovasti tulosten laskentaa ennen kuin palasimme kisakeskukseen.
Kuva: Riku Tähtinen (c)
Olihan erilainen kierros! Kierroksella oli paljon epätarkkaa lähestymistä ja heikkoa puttia, mikä tietenkin heikensi tulosta. Alun vahvuus olisi pitänyt käyttää voimavaraksi ja napata helppo birdie pois. Lähestymisissä puukolahdusten jälkeen olisi tarvittu tarkkuutta ja parempaa tilanteen analysointia, jotta turhilta triploilta olisi vältytty. Väsymyksestä johtunutta sulamista olisi pitänyt välttää esim nauttimalla jotain sokeripitoista kierroksen aikana - nyt menin sen pelkällä vedellä, mikä selvästi oli virhe. Paljon asioita pohdintaan ja mietintämyssyyn. Tällä kokemuksella uskoisin olevani jatkossa pelaajana vahvempi, vaikkei sinänsä pelitaidoissa parannusta tapahtuisikaan. Voimavara sekin.
Ilahduttavaa oli se, että kaikesta huolimatta säilytin neljännen sijani kisassa ja koska Marikalla oli jo yksi voitto takanaan osakilpailusta 1/5, minäkin sain paikan Team DGStore Qualifier -finaalikisaan 10.-11.9.2016 Keinukalliossa! Mahtava kokemus tiedossa siis syksyllä - ja sitä varten täytyy kehittää niin sitä henkistä kuin fyysistäkin pelaamista. Voitto tämäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti