Veikkolan arkipäivän viettoa

Olihan jännä aika kisalle, mutta pitäähän sitä kokeilla kaikenlaista. Kyseessä siis kisa, jossa startit kahtena peräkkäisenä arkipäivänä klo 13 ja yksi kierros per päivä. Ilmoittautuessani kisaan en tosin muistanut, että minulla oli toisena kisapäivänä myös talkoovuoro toisen harrastuksen parissa ja aika menisi niin tiukoille, etten voisi millään ehtiä...

Ensimmäisenä kisapäivänä sää oli lämmin sateisen ja tuulisen viikonlopun jäljiltä. Mukavaa vaihtelua suomalaiseen kesäsäähän :) Olin aamupäivän töissä ja kiiruhdin sitten heti lounaan jälkeen kisapaikalle. Ehdin ilmoittautumisen jälkeen häthätää heittämään neljä puttia ja muutaman lähestymisheiton ihan vain tuulta ja kiekkoja testatakseni. Sekä päivän puttikuntoa vahvistaakseni. Nyt olin kuitenkin treenannut taas puttia pitkän tauon jälkeen useana päivänä ja se tuntui olevan ihan kohtuukunnossa - ainakin entiseen verrattuna.


Starttasimme väylältä 18, mikä ei todellakaan ole suosikkejani. Yksi harjoitusheitto keskelle väylää ja se sai riittää. Itse kisassa avaus menikin sitten puihin ja tarkemmin taas asiaa pohdittuani tulen siihen tulokseen, että kyllä tuo olisi pitänyt midarilla rauhallisesti avata. Minulla näemmä aaltoilee nuo midari-draiveri -vaiheet ja nyt ei ollut seiftausmode päällä. Ja siitä sainkin kärsiä kisan aikana useampaan kertaan.


Kisan alku oli melko lailla karmea. Useiden puuosumien ja triplan jälkeen siirryttiin ykkösväylälle ja siltä bogi. Avaus tutusti liian lyhyt - koska varon aina puita - ja keskeltä metsää yhden puuosuman jälkeen korille. Väylät 2, 3 ja 4 menivät aika saman kaavan mukaan: avaus puuhun, josta kiekko sinkoutui tietenkin ulospäin väylältä, sieltä parilla puuosumalla avoimelle kymppirinkiin, korin alle ja tupla. Väylälle 5 sain ryhmäni pisimmän avauksen ja siitä helppo lähäri korille, mutta kolmesta metristä putti korotetun korin ylärautaan. Nyt viimeistään tuli selväksi, että tänään par on melko kaukainen haave vain.


Onnistumisia kierroksella oli todella vähän. Niitä oli satunnaisesti jokunen lähäriheitto aivan milliin ja ainakin väylän 5 sekä 12 avaukset. Onneksi tuo pitkä par5 -väylä meni lähes täydellisesti kuten sen voin pelata ja siltä ilahduttava par kahden järkyttävän kopinaväylän jälkeen. Saarekeväylältä bogi avauksen griparin ja dropparille siirtymisen jälkeen ja seuraavalta puupilliväylältäkin bogi. Tähän vielä lyhyt väylä 15, jossa pääsin avauksella kymppiringin tuntumaan ja vain metrin päähän CTP-kisan kakkoseksi ja ihan hyvän haun jälkeen nostopar.


Viimeiset väylät eivät paljoa armoa antaneet nekään. Pitkä ja mutkainen väylä 16 sujui kolmella heitolla metsän läpi, mutta siitä sain sössittyä tutusti vielä neljä heittoa ennen kuin kiekko oli korissa. Mandoväylällä yritin kiertää tarpeeksi, mutta niin vain kiekkoni kolahti suoraan mandokylttiin ja siinä kierrellessä ja liian pitkällä putilla tuloskorttiin kirjattiin vielä tupla.


Olihan karmea kierros! Tuloskortissa oli lähes pelkkää tummaa väriä ja yhtä synkäksi veti myös mielen kisan jälkeen. En muista koska - jos koskaan - heittäminen olisi tuntunut yhtä haastavalta ja raskaalta. Kädet olivat koko ajan kuumuudesta johtuen hikiset, vettä olin unohtanut laittaa pulloon mukaan ja sain särppiä vain pieniä huikkia mistä aiheutui päänsärkyä kierroksen loppupuolella. Kaikki muistikuvani kierrokselta olivat vain pelkkää selviytymistä metsän keskeltä väylälle eikä sellaista vapautunutta heittämistä päässyt oikein missään tekemään. Ei tämän tällaista pitäisi olla! Ei ollenkaan minun makuuni ja sain tehdä melkoisen työn, että sain itseni seuraavana päivänä uudelleen pelipaikalle.

Karmean kierroksen tuloskortti... puuh...

Toisena kisapäivänä aurinko aloitti paljon aikaisemmin lämmittämisensä ja koko ajan sai hakeutua varjoon pois paahteesta. Nyt olimme viiden hengen naisporukassa heittämässä ja se oli kivan piristävää kuten aina. Naisten kesken juttua riittää ja kuten kierroksen aikana jossain välissä totesimme - aiheet on niin erilaisia kuin mitä sekaryhmissä... tällöin taisimme puhua kampaajalla käynnistä ja hiuksista :) Toivottavasti tämä ei sekoittanut kenenkään peliä - minuun se ainakin vaikuttaa vapauttavasti ja kilpailunomainen jännitys on poissa. Muutenkin ensimmäisen päivän katastrofikierroksen jälkeen kilpailu oli minun osaltani vain ja ainoastaan itseäni vastaan - saisinko parannettua tulosta ja heitettyä edes osin tyydyttävän ja palkitsevan kierroksen.


Aamu meni kiireisenä, enkä lopulta ehtinyt edes lounasta syödä ennen kisaan lähtöä. Ostin pari suklaapatukkaa ja nappasin mukaani proteiinijuoman sekä mustikkakeiton vesipullon lisäksi. Näillä energioilla uskoin selviäväni hellepäivän haasteista.


Aloitimme väylältä 15 ja nyt avaus ei ollut ihan yhtä hyvä, mutta yli tien kuitenkin. Heitin lähärin huolimattomasti puuhun ja alkuun heti bogi tältä lyhyeltä väylältä. Huonommin siis kuin edellispäivänä, jolloin tältä tuli sentään par. Nauratti, en antaisi periksi näin helpolla. Pitkä väylä 16 meni ensimmäistä kertaa tosi tarkasti loppua myöten ja siinä sain jopa yhden foreheiton onnistumaan ja tuloksena bogi. Mandoväylällä olin edellispäivää viisaampi, tähtäsin vielä kauemmas mandosta ja nyt sain antsan kiertämään mandokyltin riittävältä etäisyydeltä ja väylältä par. Jes!


Haastava ja henkisen yliotteen minusta ottanut väylä 18 alkoi taas puuosumalla, mutta nyt sain kiekkoni kaartamaan lyhyen pelastautumisheiton jälkeen pitkälle korin lähelle, sieltä korille ja korotettuun koriin sisään - tupla. Väylät 1 ja 2 olivat sitten toisintoa eiliseltä, mutta siihen päätin sen jäävän. Kolmosella avaus pitkälle suoraan, siitä korin vieressä olevan katajan taakse ja haaraputti varmasti sisään. Ilahduttava par! Hankala väylä 4 meni bogiin kuten lähes koko muulla ryhmällämmekin ja sitten edellispäivänä ilahduttaneelle väylälle 5. Ajatuksissa siinsi samankaltainen toteutus ilman ylärautaputtia, mutta kiekko lipsahtikin kädestä heti edessä oleviin puskiin. Avaukselle mittaa 15m. Ei tässä näin pitänyt käydä! Ei tällä väylällä - tässähän oli tilaakin heittää...


Taistelin väylän triplaan ja siitä sisuuntuneena seuraava mandoväylä napsahti aivan kohdilleen - kolmella korin alle ja par! Kylläpä ilahdutti! Sain jatkaa nyt ensimmäistä kertaa honorissa ja senkin jälkeen vielä pari väylää heitin toisena. Vaihtelua ainaiselle häntäpään heittopaikalle :) Kasiväylältä koko porukka nappasi hienojen avausten jälkeen parit korttiin ja fiilis oli korkealla. Ysiltä vähän lyhyttä avausta ja lähäriäkin, eikä putti pelastanut vaan bogi. Sitten edellispäivän kauhujen väylät 10 ja 11...


Kymppiväylää varten minulla on treenikierroksilla ollut kaikenlaista vaihtoehtoa. Olen heittänyt putterilla, olen heittänyt midarilla, olen heittänyt forea. Kaikki nämä ovat toimineet  draiverin rystyheittoa paremmin. Tänään valitsin näistä vaihtoehdoista foren. Koska rysty ei toiminut edellispäivänä. Ei ollut hävittävää. Midaria en ottanut, vaikka näin jälkiviisaana se olisi varmasti ollut se paras vaihtoehto - ellei jopa putteri. Metsässä siis oltiin jälleen eikä sieltä päästy pois ihan ensimmäisellä heitolla ja kun vielä kolmas, pidempi heittokin meni huonoon paikkaan, tuloksena oli jälleen masentava tripla. Murr. Ei hyvä. Ei sataan metriin voi käyttää kuutta heittoa, ei todellakaan!


Taas sisuuntuneena seuraavalle väylälle ja vaikka avaus osuikin ei ensimmäiseen vaan toiseen puuhun, se jäi tällä kertaa keskelle väylää. Pääsin siis jatkamaan ja päätinkin heittää kaikki-tai-ei-mitään. Sain kaiken. Pääsin pitkälle väylälle, hiukan oikeaan reunaan ja sieltä sain järjettömän nätin antsaheiton kantamaan aivan korin alle! Wau! Näitä hetkiä ihminen tarvitsee ja näitä varten tätä ihanankamalaa lajia harrastetaan! Par lämmitti mieltä niin, että siedin jopa seuraavan pitkän väylän avauksen OB:llekin hermoilematta. Jatko dropparilta ja olin jo hyvin pitkällä väylän loppupuolella. Mahdollisuudet oli bogiin, mutta jostain kummasta syystä putteri tarrautui käteeni juuri kun mietin, olisiko otetta pitänyt muuttaa siten että etusormi olisikin rimmillä... grippari oikealle ja eihän kiekkoa sieltä koriin saanut vaan piti vielä seiftailla alle ja tupla oli merkattava.


Saariväylältä en ole koskaan onnistunut saamaan kisasta pirkkoa kun avaukset ovat jääneet järjestään parin metrin päähän alueesta tai kuten eilen - lähteneet ihan muualle. Nyt valitsin kauan kiekkoa ja saatesanoilla "en mä sitä kiekkoa kuitenkaan saareen saa" heitin täyspainoisen apinakuvioidun midarini (Pursi) matkaan. Kaikki naissasivat kilpaa ja sinnehän se kiekko laskeutui suoran liitävän lentoradan päätteeksi saarekkeeseen! Wau, kisan ensimmäinen pirkko olisi enää putin päässä. Samassa puhelimeni soi ties kuinka monennetta kertaa ja kun tarkistin soittajan, muistin heti mitä olin unohtanut varmistaa. Harmitti, sillä tiedän kuinka hankalaa on vastuulliselle, kun toiset talkoolaiset eivät ole sovituissa hommissa sovittuna aikana ja soitin nopeasti tarkistuspuhelun varmistaakseni, että varamieheni oli paikalla. Liekö tämä sählinki sekoittanut pääni, mutta putilla olo oli jotenkin sekava ja toivoin vain, että kierros jo päättyisi ja pääsisin lähtemään. Kiekko keinui alaraudan päällä ja tietenkin valitsi putoamispaikakseen kallion korin pohjan sijaan. Par.


Viimeinen väylä ja harmitti. Heitin tietenkin vielä puuhun ja jouduin ottamaan vauhtia uudestaan, onneksi kuitenkin väylältä, mutta vain 20m tiiltä. Metsän kautta kevyesti ja vielä piti tästäkin napata ylimääräistä sen tuplan verran ennen kuin pääsimme pisteiden laskuun. Laskettiin moneen kertaan ja kahteen suuntaan ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen lopputuloksesta. Paransin edellispäivästä 8 heittoa, mikä on sinällään vähän, mutta johtuu tietenkin siitä, että tänäänkin niitä turhia tuplia ja triploja tuli keräiltyä. Ilahduttavasti kuitenkin parannusta ja tähän tulokseen on nyt tällä heittotarkkuudella tyytyminen. Muut tytöt saivat hieman parempaa tulosta ja tulipa yhdelle oma henkilökohtainen ennätyskin - loistavaa napata sellainen kisassa kotiradallaan!


Harmillisesti olikin heti hirvittävä kiire pois paikalta jatkamaan suoraan talkootehtäviin loppuillaksi. Ruokaa sain sitten joskus seitsemän jälkeen ja kyllä se siinä vaiheessa kummasti maistuikin päivän suklaalla elämisen jälkeen :)


Mitä kisasta jäi käteen? Lopulta ihan kiva mieli siitä, että sain koottua itseni noinkin hirveän ensimmäisen kierroksen jälkeen uuteen rundiin ja tulosparannukseen. Kai siitä jotain pääomaa jää talteen tulevia kisojakin ajatellen. Puiden kanssa toimeen tuleminen onkin sitten vielä melkoisen hakusessa oleva asia, vaikka olenkin heitellyt metsäväyliä Oittaalla ja tietenkin myös Veikkolassa ennenkin. Jotenkin pelini menee lukkoon kun avaus on metsässä. En useimmiten hallitse sieltä pois pääsyä yhdellä heitolla ja siitä kakkosheiton puukopsusta menee peli vielä enemmän sekaisin. En tiedä auttaisiko, jos vain joka kerta päättäisi ottaa sen pienen neppiheiton takaisin väylälle - kun totuus on, ettei sekään aina onnistu ja seiftiheiton mokaaminen syö vielä enemmän.


Tässä minulle selvitettävää ensi kertaan. En tiedä, olisiko kannattanut noudattaa omaa neuvoaan - edellisen Veikkolan kisan jälkeen sanoin pojalleni, että jos joskus olen sinne menossa kisaamaan, hän muistuttaisi, että ei. Peru osallistuminen! Olisin ainakin tätä kokemusta köyhempi ja kun tästäkin noustiin, niin kyllä olen silti ihan tyytyväinen, että palasin radalle kisaamaan. Sain kuitenkin rataennätykseni (kisoissa) eikä se jäänyt omasta ennätyksestä kuin yhdellä heitolla eli kaikki mahdollisuudet suureenkin parannukseen olivat olemassa. Ehkä joskus sekin päivä koittaa. Ehkä jaksan taas harjoitella ja vielä lisää harjoitella. Mutta nyt on aika höntsäilyn! Nyt on kesä ja kohta juhannus ja loma.