In My Bag ja taustaa kuinka tähän on tultu

"Kannattaisi heittää kevyemmillä kiekoilla, saisit helposti lisämetrejä heittoosi"


Kun ensimmäisiä kertoja silmät kiiluen hypistelin frisbeegolfkiekkoja Prisman osastolla, mielessäni oli kiekon ominaisuuksista ne tärkeimmät sillä hetkellä - väri ja käteen sopivuus. En uhrannut ajatustakaan tuolle kirjoitetulle tekstille kiekon alapinnalla, jossa luki erilaisia lukemia kuten 174g tai 176g. Jonkin verran osasin katsella kiekon päällä olevia neljän numeron sarjoja, mutta nekin olivat vain jotain jännää salatiedettä.


Värin merkitystä ei voi aliarvioida - ainakin jos on sellainen puusilmä kuin minä - sillä neonoranssia kiekkoa on vaan niin paljon helpompi etsiskellä aarin laajuiselta alueelta kuin vihreää, sinistä tai vaikkapa valkoista kun maassa on lumisia laikkuja. Nyt ymmärrän senkin, että jos sen oman kiekkonsa ja heittonsa kaaren tuntee, osaa myös määrittää niin paljon tarkemmin tuon laskeutumispaikan, mistä kiekkoa alkaa etsimään. Puhumattakaan sitten niistä taitureista, jotka heittävät järjestään avauskiekkonsa korin ympärillä olevalle kymmenen metrin alueelle ja näin säästyvät harrastuksen etsintäoperaatiovaiheelta kokonaan. 


Harrastuksen ensimmäiset viikot kiekoksi kelpasi Tokmannin kolmen kiekon setti, jonka kiekot ovat näin jälkeenpäin sanoen aika kovia ja kummallisia kapistuksia. Sitten sitä halusi jotain "oikeaa" ja virallista kiekkoakin kokeilla. Sellaista, jolla voisi heittää vaikka virallisissa liiton alaisissa kilpailuissakin. Näistä ensimmäisenä laukkuuni sujahti violetti Westside Discs:n Pursi, joka tuntui liitävän niillä omilla kainaloheitoillakin ihan kivasti sen 30m, mitä piti silloin pienenä silmiä hivelevänä ihmeenä. Kiekon väri taas ei ollut se paras mahdollinen, sillä useimmiten sen pystyi paikallistamaan ainoastaan kiillon ansiosta ja sokkoväylillä en uskaltanut sitä edes heittää kun pelkäsin kallisarvoisen aarteeni katoavan kokonaan.


Lapsetkin halusivat heittää frisbeetä ja heille suositeltiin tietenkin niitä keveimpiä kiekkoja. Toki niitä suositeltiin myös naisille ja vasta-alkajille, mutta kyllähän minä järkeilin, että voin heittää samoja lättyjä kuin Holle! Minähän käyn salilla ja kaikkea. Frisbeekaupan 150g laarille siis selaamaan ja koska lähellämme oli vesiesteitä sisältävä rata, jonne hukkasimme jo yhden Tokmannin kiekon, hankintalistalla oli myös kelluva kiekko. Nämä halutut ominaisuudet yhdistyivät hienosti 150g Innova Dragon -kiekossa, jolla heitellessä syksyn kierrokset sujuivat ilman pelkoa kiekon hukkumisesta ja oranssi väri takasi myös löytämisen helppouden heinikossa. Myönnettävä on, että kyllä nuo keveät kiekot alkoivat omassakin kädessä ihan kivasti liidellä.


Seuraavaa kiekkoa himoitessani minulla oli jo selkeä kuva siitä, mitä haluan. Hollen käyttämän Manalan pitkä liito ja vakaus houkuttivat ja kuvitelmissani heittelin itsekin tuollaisia jopa 50m kaaria. Oranssin Manalan ostin ja vaikkei se heti niitä pisimpiä liito-ominaisuuksiaan tarjonnut kiskaisujeni seurauksena, sillä tuli heiteltyä useampi kuukausi ja tiillä kiekkoa arpoessani siitä tuli jo sisäpiirivitsi - avaisinko vaikkapa... Manalalla. Tai jospa tällä kertaa avaisikin sittenkin... Manalalla.


Myöhemmin, kun talven lumilla heiteltiin lahjanarut kiekkojen perässä viuhuen, kuulin tuon lausahduksen kiekon keveydestä. Tarkastin kiekkoni ja heti paljastui, että olin heitellyt jatkuvasti 173-176g kiekoilla miettimättä, että tuolla grammaluvulla olisi juurikaan merkitystä mihinkään suuntaan. Alennusmyynnistä mukaan lähti 168g Ennustaja ja 157g Hiiden Hirvi ja näillä pääsin taas erilaisten ominaisuuksien pariin. Sitten bagiini loksahti usein naisten suosiossa oleva Latitude 64 Jade, jota ei tehdäkään yli 160g painoisena ja siihen miellyin myös heti. En osaa sanoa, menikö se kädestäni yhtään Manalaa kauemmas, mutta ainakin sillä pystyi heittämään ilman vaaraa yli kippaamisesta ja rolleriksi muuttumisesta. Enhän vielä osannut sellaista pientä hienosäätöä kuin pienessä hyssessä heittämistä, jolla tuon Manalankin sai liitämään entistä pidemmälle.


Jokaikisessä frisbeegolfiin liittyvässä pro-jutussa korostetaan, kuinka omat kiekot tulee tuntea ja niillä pitää opetella heittämään. Olen ollut varmaan aika tyypillinen yli-innokas aloittelija, joka hankkii kivannäköisiä kiekkoja ja aina kun tulee joku uusi tilanne taikka väylä vastaan, ostetaan kiekko, joka sopii juuri siihen käyttötarkoitukseen. Uusi kiekko.  Tai kun joku jossain heittää kivan heiton, sitä alkaa haaveilla samasta kiekosta. Nyt alkaa viimein tuntua, että tuo kierre on katkaistu ja bagin sisältö on karsittu niihin kiekkoihin, joilla osaan ainakin riittävällä tasolla heittää ja jotka toimivat kuten toivon. Useimmiten siis.

Putterit

Olen heitellyt tosi säästellen puttereilla, siis erilaisilla puttereilla. Atom tuntui käteen jämäkältä silloin kun puttityylini oli lähes poikkeuksetta push-putt ja valitsin vielä kovemman muovilaadun ensikokeilujeni perusteella. Näitä ostin neljä kappaletta ja viidentenä putterina JYLY:ssä käytän Ionia. Käytän putteria alle 30m lähestymisiin ja niiden lentorata on melko suora, hiukan alivakaa. En osaa heittää putteria hyssessä ilman pelkoa gripparista, johtunee putterin korkeasta reunasta. Tavoitteena on jossain vaiheessa ottaa aikaa putterien vertailuun ja hankkia bagiin jokunen erilainen eri tarkoituksiin. Putterini ovat painoluokkaa 173-178g.

Midarit

Ensimmäinen midarini oli tosiaan Pursi, mutta koska se oli hankalan värinen löydettäväksi, sen käyttö jäi vain avoimiin väyliin. DGStore lahjoitti minulle uuden laukun kadotettuani omani Taliin kevättalvella ja mukaan myös frisbeespirittiä luomaan muutaman kiekon - mukana apinastampilla varustettu täyspainoinen Pursi! Olo oli kuin sponsoriurheilijalla ja osin tästäkin syystä Pursi on mukanani edelleen. Siihen kiteytyy välittämistä. Hyvää tahtoa.


Seuraava midarini oli DX Roc, mutta sen kohtaloksi koitui kadota lumihankeen Kisakalliossa. Ostin uuden, mutta se kului alivakaaksi melko nopeasti ja kaipasin vakaampaa kiekkoa. Peurungalta löysin sitten Star Roc3:n, joka on aivan flätti ja sopii käteen kuin hansikas. Juuri oikeanlainen kiekko! Olen hiljaksiin aloittanut sen kanssa hysselähärien opiskelun, tähän saakka kun lähestymisheittoni ovat olleet hyvin pitkälti suoria heittoja. Rohkeus ja luottamus alkaa olla kunnossa.


Kolmantena midarina bagiini on vakiintunut M4, josta ostin ensin keveän version. Kevyttä heitin aina suorilla pilliväylillä flättinä ja tietenkin se kovempaa heitettynä kaartaa oikealle ja antsassa heitettynä kippaa. Koska hyzerflip oli minulle tuntematon käsite, hankin uudemman painavampana - ja koska kaipasin lähestymiskiekkoa Kivikkoon myrskykisaan... No, siellä kiekolle ei ollut käyttöä, mutta kesän kuluessa kiekko on osoittanut vakautensa suorissa heitoissa ja onpa sillä muutama hyzerflippikin jo onnistunut. Harjoitukset jatkuvat.

Draiverit

Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, Tournament-muovinen Ennustaja päätyi testattavaksi keveytensä ansiosta ja tuntui hyvältä käteen, joten sai jäädä. Heitän sillä antsaväylät, joissa tarvitaan pituutta ja ihan uusimpana on pitkät s-heitot, joilla saan pisimmän suoran etenemisen. Tai no, ihan uusimpana fore, joka lähtee joskus tällä kiekolla napakasti ja joskus taas lepattaen - eikä syy ole tällöin kiekossa :)


Opto line Jade on ollut minun kädessäni keveydestäänkin huolimatta vakaa kiekko, ellei sitten satu kova vastatuuli väylälle. Pyrin heittämään sitä loivassa antsassa, jolla saan paremman tarkkuuden ja pidemmän liidon myös. Nyttemmin olen heittänyt sitä myös pienessä hyssekulmassa ja näin se toimii varmasti ellei tosiaan tuuli ole vastainen. Jadesta löytyy uusia puolia kun sitä heittää voimakkaammalla puristuksella ja eri kulmissa. Pitää myös antsakulman aika hyvin ja siltä osin kiekon opiskelu on vielä kesken.


Uusin ja vakain kiekkoni bagissa on Frost line Saint, jolla on painoa 169g. Riittävästi ollakseen vakaa minun heitoillani ja kuitenkin tarvittaessa taipuu S-mutkaan ja lähtee antsassakin. Tykkään tästä muovilaadusta, mukavan pehmeä ja miellyttävä heittää. Saintilla heitän myös pelastautumis-upsit ja kovalla tuulella pidemmät n. 50m lähestymisheitot.


Näin tuli tämäkin kirjattua ylös. Mukava seurata sitten joskus puolen vuoden - vuodenkin päästä, onko bagin sisältö muuttunut ja mihin suuntaan. Heittojen kehittyessähän tarpeet muuttuvat ja sitä odottamassa on sivussa läjä erilaisia vähän käytettyjä kiekkoja... ja kiekkokaupat pullollaan uusia ja vielä ihanampia muovilättyjä!