Ja millainen olikaan sää: aurinko helotti pilvettömältä taivaalta! Disc Golf Solvikin pojat viereisessä parkkiruudussa hymyilivät kilpaa auringon kanssa ja väittivät tuoneensa auringon tullessaan :) Saattaapi olla, paha lähteä väittelemään näiden frisbeegolfin someammattilaisten kanssa. Tästä tulisi hyvä päivä!
No joo, melkein pilvetön taivas :)
Mukana kisassa oli kirittäjänä myös Vanessa Van Dyken, mutta hän heitti luonnollisesti ykkösryhmässä Sepon ja Solvikin poikien kanssa ja tästä kuvattiin myös videota koko kierroksen ajan. Minä pääsin heittämään kisan toisen naisheittäjän ja ennakkosuosikin Jonnan kanssa ja kolmanneksi ryhmäämme ehti viime hetkellä kisaan mukaan mahtunut Joonas. Mukavan pieni ryhmä, jäisi enemmän aikaa pelaamiseen ja niille heitoille, joita tulisi paljon...
Ensimmäisellä kierroksella parhaat onnistumiset olivat ehkäpä alkupään väylillä nro 1-5. Pääsin niissä kolmellakin väylällä par-putille, mutta vain väylällä 5 oli puttimatka ja kohde niin suosiollinen, että korttiin kirjattiin ihannetulos - muilta bogi. Nämä väylät ovat mukavan avoimella paikalla, vain vähän puita häiritsemässä jos heittolinja ei ole ihan pilkulleen oikeassa kohdassa. Tykkään. Ihan parasta - näitä väyliä olisi mukava käydä kesyttämässä myöhemminkin. Tähän yhteyteen voisi tietenkin lisätä, että aloitusväylältämme nro 18 nappasin käsittämättömän triplan... Jonnakin myöhemmin myönsi, että kakkosheittoni siinä oli aivan luokaton: n. 10m päästä tuplamandosta ohi! Tuon täytyy olla kisojeni kaikkien aikojen huonoimpien heittojen kärkikahinoissa, ellei jopa huonoin :D
Kuutosväylällä päästiin taas enemmän metsään, sanan varsinaisessa merkityksessä myös. Avausheiton sai vielä liidättää loivaan ylämäkeen ja minun heittopituuksillani toisenkin vastaavasti loivaan alamäkeen, mutta väylän loppuosa oli kapeampaa pilliä ja hiukkasen vielä oikealle kallistuvaa. Tässä meni heittoja kaksi enemmän kuin olisi ollut ratamestarin mukaan suotavaa, mutta minulle ihan ok. Myös seiskaväylällä oli vaikeuksia pysytellä kaidalla tiellä ja siltä tupla. Näissä en ole parhaimmillani, sillä heittotarkkuus kärsii paljon liiasta varovaisuudesta ja kapeat sekä käyrät puupillit eivät anna anteeksi.
Onnistuin ihan kohtuullisesti, bogin arvoisesti, myös väylillä 8 ja 10, molemmat hiukan oikealle kaartuvia par3-väyliä. Siinä välissä heitettiin pidempi par4, jossa on tien levyinen OB-alue ennen korisaareketta ja siinä heittoja kertyi matkan pituudesta johtuen kaksi ylimääräistä... Tykkäsin kovasti väylän 11 avauspaikasta, sillä siinä sai liidättää korkeammalta niin pitkälle kuin käsi riittää ja harmikseni epäonnistuin kiekon kulman kanssa ja avaukseni kiiti liikaa vasemmalle, ohuen puuston sekaan. Koska seuraavatkin heittoni olivat likilaskuisia, oli korille matkaa lopulta triplan verran.
Nyt maasto muuttui kuivasta kankaasta kosteammaksi suopohjaksi ja väylien vieressä oikealla puolella kulki kapeahko joki. Heittelin ensimmäisen pitkän par4:n jo Dragonilla, kelluvalla kiekollani, johon ihastuin nyt uudestaan. Kiekolla kun on painoa vaivaiset 150g ja alivakautta -2 edestä, sain sen liitoon kevyessä hyssessä ja kutakuinkin suorassa linjassa. Melko kivasti siis meni tuo väylä aivan loppua lukuunottamatta ja tuplaksi kääntyi. Sitten olikin CTP-väylä, ainoa niin lyhyt, jolla voisi olla pääsy suoraan korille (68m), mutta ei. Antsaton antsa (kiitos termistä Jonna) lähti puihin ja bogi tästä oli kyllä vähän liikaa.
Seuraavat väylät etenin Dragonilla yllättävänkin kivasti väylällä pysyen ja oikeastaan ongelmat alkoivat vasta korille päästyä. Väylän 14 kori on kevyesti rinteessä ja väylän 15 taas voimakkaasti rinteessä. Kummassakin lähestyminen vaati totuttelua ja jälkimmäiseen sain pienet rollitkin aikaan ja siitä syytä tupla. Tykkäsin väylistä, vaikka ainahan se kevyesti harmittaa, että hyvää väyläpelaamista ei saa kotiutettua vaan seikkailee korin ympäristössä kolmen heiton verran. Haasteita, haasteita.
Niin niitä heittoja kertyy, mutta tämä oli vasta alkua. Jäljellä oli parikin haastavampaa väylää, joiden haastavuudesta en vielä tiennyt... ja heti 16:n avauksessa Jonna totesi, että "et sitten heitä alivakaata" mutta Dragonhan kädestäni singahti kauniissa kaaressa vastarannalle. Joo en. Onneksi sain kiekkoni heti takaisin nuoren pojan avuliaalla toiminnalla ja näin jatkui matkani yhdellä sakkoheitolla lisättynä. Paljoa se ei tuossa lukumäärässä päässyt näkymään, sillä loppujen lopuksi heittoja kertyi kokonaista 9 kpl. Sellaista rämpimistä :) Vielä kun onnistuin rämpimään viimeisenkin par3-väylän kahdeksalla heitolla - älä edes kysy, mitä tapahtui - niin kierros oli takana. Lajin helppous viehätti ja kylläpä olikin nälkä!
Klubitalolla oli tarjolla maittava kinkkupastalounas, jota tosin sai jonottaa hyvän tovin sillä muitakin nälkäisiä oli paikalla. Viimein sain ahdettua vatsaani sen verran ruokaa, että olin jälleen oma itseni murisevan karhun sijasta, ja pääsimme Hollen kanssa jälkipelaamaan. Kierros oli tosi hyvän tuulen kierros viimeisä väyliä lukuunottamatta ja olikin harmi, että ne olivat juurikin ne viimeiset. Ja arvaat varmaan - seuraavankin kierroksen aloitin väylältä 18! Ja et muuten arvaa, että heitin sen jälleen kuudella heitolla, joista ensimmäinen oli seiftailu mandolle ja toisella mandosta ohi! Väylän taika ei auennut siis vielä tänään.
Toiselle kierrokselle lähdin rupupoolissa ja heti huomasin, että tässä tulee olemaan rento tunnelma. Jesse metsästi parhaan parantajan palkintoa, jonka lopulta saikin ja Timo heitti minun laillani mielellään näitä vaikeita ratoja, vaikka ei niillä pärjätäkään. Nämä tarjoavat mukavia haasteita ja onnistumisen kokemuksiakin, juuri tällä omalla tasolla millä kisaillaan. Olo ei ollut ihan terävin ja hyökkäyskalsaritkin jäivät laittamatta jalkaan, sen verran vetämätön ja raukea tunnelma oli tuon pasta-aterian jälkeen. Mutta matkaan, sillä kesää oli vielä jäljellä ja nyt jätin pitkähihaisenkin paidan pois - sen verran kuumasti aurinko porotti.
Alkuväylillä tein enemmän virheitä, liekö kylläisyys sitä luokkaa, että nälkää ei jäänyt edes väylille. Keskivaiheilla olin jonkin verran ensimmäistä kierrosta tarkempi ja näin olin loppua kohti vain nelisen heittoa perässä kun tultiin niille lopun vaikeille väylille. Hyviin väyliin kuului nyt etenkin väylä 11, jolla sain liidätykselleni yleisöä "haastaja-rapapoolista", jossa Hollekin heitti. Tässä parannusta kahden heiton verran ja bogi! Ilahduttavasti sain tällekin kierrokselle yhden par-tuloksen, sillä tuo rannan CTP-väylä meni nyt huomattavasti tarkemmin ja par oli ihan nostolla. Jee :)
Haastajat odottelemassa vuoroaan
Tälläkin väylällä sain avaukseen yleisöä ja hyvinhän se meni!
Kaikkein eniten paransin kuitenkin lopun hankalilla väylillä 16 ja 17, joissa jätin OB-alueelle heittämättä ja päätin kierrokseni aivan liekeissä n.10m bogiputtiin! Näin parannusta tuolla yhdellä väylällä jopa 4 heiton verran ja se jos mikä aiheuttaa jo ainakin vinoa hymyilyä - etenkin kun näin kokonaiskierrostulos oli kuin olikin kaksi heittoa pienempi kuin aamun ensimmäinen kierros. Tavoite oli purkissa senkin osalta, että alle tuplabogin sain kummatkin kierrokset. Tästä ei voi kuin parantaa, mutta sen aika on joskus toiste! Nyt nautitaan!
Jälkipelit käytiin kuumalla Klubirakennuksen terassilla ja ilahduttavan suuri joukko sinne kisaajia jäikin palkintojen jakoa ja loppuseremonioita seuraamaan. Kyllä olikin mahtava päivä tämän upean harrastuksen ja näiden loistotyyppien seurassa! Ei näissä karkeloissa todellakaan tarvitse aina kisata - jos koskaan - tosissaan ja menestystä hamuten saadakseen hienoja kokemuksia. Olipa loistojuttu lähteä kisaan mukaan ja saada tämäkin kokemus reppuun talletettavaksi! Ihan mahtipäivä, mahtavat puitteet ja suuren suuret kiitokset niin radan suunnittelijoille, talkoolaisille kuin kaikille, jotka olivat tapahtuman järjestelyissä osallisina. Golfklubi otti meidät myös erittäin hyvin vastaan ja palvelu oli ystävällistä kautta linjan. Aurinkokin jaksoi porottaa koko päivän ja osaltaan aiheutti punotusta monille poskille. Voisiko paremmin vihkiä uutta rataa käyttöön! Kiitollinen ja onnekas olo.
Golfklubin terassi täynnä fribaajia
Palauttavat juomat ilta-auringossa
Naisten kärki (vas. Jonna, Vanessa) - vähän omassa sarjassamme tosin oltiin kaikki :)
Vertailun vuoksi tuloslistaa... kyllähän minullakin meni kokonaista neljä väylää Sepon kanssa samoihin (minun parempi = Sepon huonompi) ja Vanessan kanssa näin osui jopa 13 väylää! Ihana pariskunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti