Disc Golf Vikings Seuramestaruuskisat 2016

Kun kisa-aamuna tuulee ja väsyttäisi niin, että leuat ovat mennä sijoiltaan niin lähteminen on entistä haastavampaa. Onneksi sadetta ei ollut luvassa. Onneksi ei ollut myöskään pakkasyö ja auton ikkunoita ei tarvinnut raaputtaa. Minä onnekas sain lähteä kisoihin Hollen kanssa yhdessä nautitun aamiaisen jälkeen. Pelikirjani kyllä unohdin keittiön pöydälle. Oli se kuitenkin tehtynä, optimistiseen tyyliin - of course!

Mukava oli taas tavata seurakavereita ja vaihtaa kuulumisia siinä kohtuullisen kovassa tuulessa aamu-uniset silmät vettä vuotaen. Moni oli jo innokkaana puttaamassa, moni myös draivaamassa. Me tyydyimme hartioiden pyörittelyyn ja sosiaaliseen puoleen. Kai sitä heräisi kierroksella.

Ensimmäinen avaus aloitusväylältämme (Kivikon normi 17) vei kiekon kauniisti puupillin läpi suoraan korille. Harkkaheitto. Huono enne. Liian täydellistä. Tuo ei voisi toistua kahta kertaa peräkkäin ja silti minä hölmö en heittänyt sitä puuosumaa harkkaheittona vaan säästin sen kisan ensimmäiseksi heitoksi! Kun ensimmäinen väylä oli pelattu, oli päivän peli tuomittu epäonnistumaan. Eihän pelistä mitään voi tulla jos korttiin merkitään selvältä pirkotusväylältä tuplabogi, eihän?! Ja kun seuraavalla liidätysväylällä saarekkeeseenkaan en onnistunut, oli peli selvä - olihan pelikirjaan tullut kahdella ensimmäisellä väylällä jo +4 ylimääräistä heittoa. Kuinka vähän silloin tiesinkään.

Ei osunut Manalan liidätys mukille, ei. Pelikirjaan vaihtui tähän vakaampi River.

Layoutin väylänä 18 pelattiin Kivikon normi-ykkösväylä ja siihen sain täydellisen avauksen hiukan dropparin etupuolelle Dragonilla, hysseflipillä. Täydellisyys päättyi siihen, sillä myötätuulen kanssa oli sen verran ongelmia, että seuraava heittoni putosi OB:lle. Kiekko putosi kuin kivi. Vielä kun seikkailin puttini kanssa siinä tuulessa, sain kirjata tulokseen triplan.Voihan huutonauru - tänään oltaisiin jumbosijalla aivan heittämällä!

Kun ykkösväylällä sain kaikki heittoni pysymään kovasta vastatuulestakin huolimatta sisällä ja tuloksena näin ainoastaan tuplabogi, totesin jo kisalayoutin haastavuuden yhdistettynä kovaan tuuleen. Tänään ei olisi tuloskeli kenelläkään - tai vain erittäin harvoilla. Päätin nauttia siis onnistuneista heitoista ja nauraa epäonnistuneille. Enkä pelkästään nauraa vaan ottaa myös niistä opikseni. Päätin käyttää tämän tilaisuuden tuulipelaamisen opiskeluun. Päätin pitää hauskaa eikä se hankalaa ollutkaan, sillä sain pelata Hollen ja uuden tuttavuuden, Harrin, seurassa ja peliseura oli aivan priimaa.

Ykkösväylällä oli haasteensa. Myös metsänreuna oli OB-kepitetty, sillä siellä vaani mitä pahin mörri.

Kakkosväylälle oli lisätty OB-kaistale väliin ja se muutti pelikirjaa sen verran, että avauksessa piti heittää hiukan varoen. Tuli hiukan turhankin lyhyt avaus, mutta sain silti pelattua väylän helposti bogiin. Kolmosella taas peruspelaamisella par. Näin sitä pitää pelata! Nelosväylälläkin oli par 7m putin takana, mutta tuulen takia otin varman päälle ja varmistin bogin. Hassua seiftaamista, mutta se oli päivän sana.

Väylään 5 oli yhdistetty väylän 6 loppupää, eli mandon kierto ja kori ja näin saatiin par5 -väylä kisaan mukaan. Jotenkin tykkään näistä pitkistä väylistä aina, vaikka tuo mandon kierto on kieltämättä ollut minulle hankalaa jo ihan peruslayoutissakin. Ilmeisesti se ei tästä muuttunut vaikeammaksi, sillä selvitin väylän tuplabogilla, 7 heitolla. Ihan jees. Vielä toinenkin par5 -väylä saatiin nauttia tähän perään eli Kivikon väylän 7 perään jatkettiinkin samaa kyytiä väylän 12 koriin ja tämä olikin sivutuulessa haastavampi juttu. Tuulelle ei saanut paljastaa kiekon pohjaa vaan minkäs teet kun kumpareen yli on mentävä! Tuuli nappasi viidennen heittoni ja kiikutti sitä uhkaavasti kohti OB:n rajaa. Kylläpä olin ilahtunut, kun se lähemmässä tarkastelussa paljastuikin olevan lähes metrin verran sisällä ja näin pääsin heittämään lähestymisheittoni Riverillä korille. Ja niin vaan meinasi tuuli vielä senkin napata, mutta tyytyi vain nostelemaan kiekkoa ylöspäin ja pudottamaan sitten korin viereen. Mahtavasti siis tämäkin väylä 7 heitolla läpi - kun tuo perusväylänäkin 7:n koriin on joskus vaatinut saman verran heittoja!

Avaus lähti melkoisen alas, syytetään tuulta ja sen varomista :)

Kivat keltaiset korit extraväylillä

Tällä innolla heitin seuraavat väylät, Kivikon 9 ja 10, nostobogiin ja napsin uudelta lintutornista väylän 11 koriin heitettävältä väylältä huikean tuuliselta paikalta parin. Aina par piristää kierrosta - niitä kun ei tänään ollut kovin montaa jaossa. Nyt alkoikin minulla bogiputki, jota kesti kokonaista kuusi väylää eli kierroksen loppuun saakka! Ei siis mitään erikoisia onnistumisia, mutta ei suuria epäonnistumisiakaan.

Väylä 10, jonka kori sijaitsi aivan kallion päässä - melko kuumottava lähestyä. Meni yllättävän helposti Jadella alku, sitten Riverillä jatko ja seiftaus vielä korin alle.

Olihan yllättävää kun kierroksen jälkeen avasin Skoorinin katsoakseni kuinka kilpasiskot ovat pelanneet ja huomasin olevani sarjani kärjessä! Siis wau! Lisäksi oli vielä jännitettävää kuinka olisin sijoittunut naisten joukossa yleisesti ja siinäkin päädyin pelaamaan toiseksi parhaan kierroksen koko porukasta! Olihan loistofiilikset lähteä Hollen kanssa tauolle Kivikko Pubiin pizzalle ja yhdelle rentouttavalle juomalle.

Naisten avoimen neljän kärki ja meidän mastersien koko kolmen kopla ekan kierroksen jälkeen

Toiseen kierrokseen lähdettiin astetta kovemmassa tuulessa ja tunnin sisätiloissa levähtäneenä ulkoilma tuntui entistä purevammalta. Hrr mikä viima ja mitä puuskia! Nyt aloitusväylä yhtä edempänä kuin eka kierroksella eli saarekkeeseen oli tarkoitus kiekkoa lähteä liidättämään aikuisten naisten porukassa. Minä sain kunnian aloittaa ja oi kuinka kauniisti River liitikään suoraan saarekealueelle! Ihanaa aloittaa kierros näin! Aivan jotain muuta kuin ensimmäisellä. En edes miettinyt sitä, että kierroksen aloitus birdiellä toisi huonoa onnea vaan suosiolla muutenkin heitin kiekkoni korin alle, olihan sen takana heti metrin päässä OB ja rangaistusten uhka.

Normi-Kivikon ykkösellä eli kisan väylällä 18 sain aivan sentilleen täydellisen avauksen mantereen päähän - jälleen Dragonilla hysseflipillä. Tästä ei sitten edelleenkään mennyt putkeen, lieneekö syynä se, että päässäni jo kalkuloin itselleni par-tuloksen. Virhe. Kiekko jäi hiukan liian kauas korista - tai se pyöri tuulen avustamana sinne - ja seuraava virheeni oli putata. Tietenkin, koska olin jo mielessäni väylän pariin pelannut. Jälleen kiekko kaarsi kauas korista ja pyöri vielä edellistä puttipaikkaa kauemmas. Tässä tuli kisan ainoa kolmen putin rumba ja eihän se nyt tuloksissa niin paha ole - tuplabogi - mutta on se aina nostobogia huonompi. On se.

Jälleen kisalayoutin vaativalle 200m ykkösväylälle ja olihan tuuli meitä vastassa! Jos ensimmäisellä kierroksella tuuli, niin nyt vasta tuulikin. Se oli kuin seinä! Luotin silti Jadeni tuohon tuuleen ja ensimmäistä kertaa sain nähdä sen kippaavan rolleriksi ja tietenkin OB:lle. Kakkosheittoon valitsin ykköskierroksen Roc3:n sijaan Riverin ja se kaarsi kauniisti mutkan taakse keskelle väylää paljastaen ensimmäistä kertaa alivakaan puolensa minulle. Bägini vakain kiekko. Mutta ei ollut väylä vieläkään selätetty ja vielä toisenkin kerran annoin Jadelle mahdollisuuden nyt sivutuuleksi muuttuneeseen pyörteeseen. Ihan riittävästi en osannut varautua sen alivakauteen näissä olosuhteissa ja jälleen sain hakea kiekkoni metrin verran OB:lta. Lopulta tuloksiin kirjattiin lumiukko, kun korin alle pääsykin vaati omat kommervenkkinsa. Lähes siedettävää sinällään, mutta kaksi OB:ta samalle väylälle on kyllä liikaa!

Kivikon normiväylät 2, 3 ja 4 menivät varmasti nostobogiin - tai no, olihan siinä kakkosväylällä edelleen se OB keskellä ja sen ohitin samoin kuin ensimmäiselläkin kiessillä. Seiftaillen. Kolmosella taas korvasin huonon lähestymisen hyvällä putilla, mitä seuraavalla tiillä päivystänyt Jannekin kommentoi sanoen "kahdeksan metrin lähäri ja kymmenen metrin putti - niin sitä pitää" :)

Pitkä par5 meni jälleen aika nappiin, jos tuplabogia sellaisena voidaan pitää. Seuraava par5 sen sijaan ei. Alun ylämäkeen meni omat sählinkinsä, mutta kun piti heittää normi-seiskan korilta eteenpäin, tein suurimman virheeni koko päivänä: paljastin kiekkoni pohjan sivutuulelle. Tuuli tarttui ahnaasti tilaisuuteen ja alkoi kuljettaa kiekkoa kohti kalliota ja normi-12:n tiitä. Sieltä se humpsahti alas kalliolta kolmea mäntyä kohti ja sieltä sen löysin. Onneksi Susanna ehti minua valaisemaan, etten jatka sieltä vaan olin OB:lla, sillä olin juuri mittailemassa jatkoa. Vielä korin alle kiekkoani heittäessä sain kokea vimmaisen tuulen kosketuksen kun se vastustamattomasti vei kiekkoni aivan korin tasallakin OB:lle. Tässä olisi ollut 6m putti, mutta olin aivan väsynyt väylään ja otin naureskellen heiton korin alle ja lukeman 11. Tuuli vei minua nyt tuolla väylällä aivan miten tahtoi.

Väylän 10 lähestymisheitto - kiitos Susannan osasin heittää pehmeän Puren riittävän loivassa hyssessä korille. Upeaa yhteishenkeä!

Nyt pelini tasaantui ja sain bogivaihteen päälle. Turnausväsymys yritti nostaa päätään kun edessä oli Kivikon kiemuraisen joen väylä (normi-13) ja siinä oma Riverini kippasi "riveriin" dropparilta heittäessäni! Avauskin oli päätynyt OB:lle. Tässä tuulessa olisi toiminut vain Culverin, jolla heitin ainoastaan liidätysväylän (Kivikon 8) mäen päältä. Pakko oli tyytyä tässä ottamaan triplabogi ja viimein siirtyä Pirkkometsään viimeistelemään kierros. Enää oli jäljellä neljä väylää. Neljä ratkaisevaa väylää.

Pirkkometsän ensimmäiselle väylälle oli laitettu kisaan mando ja sen vasemmalta puolelta tuli pelata. Tietenkin näin päin! Heitin korkeahkoa antsaa, mutta liian loivasti ja tietenkin kiekko meni metsään. Eka kierroksella upsini tuolta karahti puihin ja samaa pelkäsin nyt. Keskityin, suunnittelin kiekolle väylää ja puristin sitä peukaloni varaan. Sitten vauhtia koko selän voimalla ja kiekko matkaan - korkeassa kaaressa se lähti, nousi kaikkien puiden ja pensaiden ylitse ja kolahti korin alarautaan! Molemmat naiset huudahtivat ja itsekin siinä vaiheessa tajusin, kuinka lähellä birdie tässä oli. Vaan ei ollut sen aika. Vielä piti jännäillä seuraavat väylät.

Toinen Pirkkometsän väylä oli tehty saarekkeeksi, johon en osunut eka kierroksella ja nyt toistin tuon heittoni lähes identtisenä. Bogihan siitä dropparin kautta tuli ja jännitystä saatiin pitää seuraavallekin väylälle. Tämä väylä oli muokattu aika lailla uusiksi ja heitettiin kalliolta, tiin oikealta puolelta. Holle heitti tähän vasurin täydellisen avauksen eka kierroksella, mutta minulle jäi oikeakätisenä ja forettomana antsa. Luotin siis tuuleen ja kevyttäkin kevyempään 132g Diamondiini. Heitin sen korkealle mandon vasemmalle puolelle, josta kiekko kaarsi vahvasti mandon jälkeen oikealle päätyen kevyesti puiden lomaan. Tästä oli selvä upsiväylä korille, mutta johonkin oksaan sain kiekkoni karahtamaan ja bogi oli tässäkin tulos. Enää viimeinen väylä.

Nyt olin palannut siihen, mistä kisa alkoi. Aloitin sen puuosumalla ja taisin karauttaa samaan puuhun tämänkin avaukseni. Nyt olin sentään ensimmäistä kierrosta viisaampi ja upsin pauloissa, joten pystyasennossa lähti jälleen kakkosheittoni kohti koria. Jee, puiden ohitse aukealle. Enää loiva hysse korille ja nosto sisään. Olin naisten Masters -sarjan Seuranmestari! En oikein tajunnut voittoni olevan tosiasia, vaikka olinkin nuo neljä viimeistä väylää tilanteesta heiton-kahden tasolla tietoinen. En vain tajunnut, en vain voinut käsittää, että voitto oli tosiasia! Mikä päivä! Minkälainen debyyttikausi tämän ihanan koukuttavan harrastuksen parissa! Kaikki oli hetken ajan aivan täydellistä :)