Leppoisa Lady Tour Karkkila

Olihan kiva kun lähdin mukaan LadyTourille Karkkilaan! Holle oli caddiena ja sekös kevensi kisakuormaa taas mukavasti kun ei tarvinnut kumarrella aina bagin kanssa :) Mukana oli neljätoista naista ja pääsin samaan ryhmään ekaa kisaansa TD:nä vetävän Milan kanssa. Arpaonni kohdillaan - vaikka eipä tuolla olisi missään ryhmässä jäänyt lyhyttä tikkua käteen. Mukavaa porukkaa.

Ladyt Tourilla, kuva: Mila Puumala

Kierros alkoi väylältä 8, jossa sain vastatuuleen ihan kelpo avauksen kevyellä Diamondillani, väylä kun kaartaa sopivasti oikealle. Lähestyminen kymppiringin ulkopuolelle ja caddy jo minua neuvoikin heittämään varmasti korin alle. Vaikka kori oli hiukan jännässä paikassa, minun suunnastani uskalsi kokeilla sisään ja sinnehän se kiekko puikahti ketjujen hellään huomaan ihan vaan kokeilemalla onneaan. Par oli mahtialoitus!

Jatkossa onni ei ollut ihan yhtä myötäinen ja mokailin pari puttia 6-8m matkalta. Tai ei ne pahasti mokattuja olleet, mutta eivät menneet sisäänkään. Nostobogeja siis tuli joitain ja osassa vaikutti myös hiukan sinnepäin lähtenyt avaus... Kisafiilis oli kyllä huikean hieno, ei edes harmittanut nuo mokailut enkä kertaakaan laskeskellut omia saati muiden pisteitä kierroksen aikana. Nyt oltiin naatiskelemassa pelistä ja Karkkilan mukavista väylistä.

Yhdellä vastatuuliväylällä en oikein osannut taas heittää kiekkoa tarpeeksi laakeana, vaan laitoin ilmaan piikkihyssen. Hollekin ihmetteli, että mitä sillä hain. Ihmettelin itsekin. Tai no, hain tietenkin selkeää reittiä korille ilman pelkoa puuosumista, joita laakealla heitolla oli vaarana saada. Toisella väylällä tuo taivaspelaaminen kannatti, mutta siellä tuuli olikin enemmän minun puolellani, apuna, eikä vastaan. Tuulipelaaminen on mielenkiintoista ja aina sitä kai vähän oppii - suurimmaksi osaksi niistä omista virheistään, mutta joskus myös onnistumisistaan. Ja joskus sen saman virheen tekee aina vaan uudestaan ennen kuin siitä oppii.

Päivä oli tosi viileä ja lapasen sai aina pukea käteen heti heiton jälkeen. Rukkasetkaan eivät olisi olleet liikaa, hiukan kosteus alkoi sormissa välillä jo tuntumaan. Hyvä taas sopeutua uusiin olosuhteisiin ja talven tuloon. Enää ei heiteltäisi helteessä sormet hikisinä, vaan kylmästä kankein näpein ja kylmin kiekoin. Jossain välissä alkoi huikomaankin ja syötiin banaanit sekä mustikkakeitot parin väylän aikana. Hyvää ja järkevää evästä. Janoa taas ei ollut ollenkaan eikä vettä kulunut. No, kierroksen jälkeen tuli kuitenkin pieni päänsärky, eli olisiko nestettä kuitenkin tullut liian vähän nautittua. Tyypillistä kun ei ole ollenkaan hiki.

Kivasti oli Mila keksinyt meille helpotuksia väylille ja mahtui matkalle niitä ihannetuloksiakin ihan kivasti. Nostobogeja silti tyypillisesti liikaa ja otinpa kolmelle väylälle tuplaboginkin ihan vaan hölmöllä ja liian ahneella pelillä. Tarkkuus ja midari olisivat olleet avainsanat näillä kapeahkoilla väylillä, mutta pitäähän sitä välillä kokeilla. Tai no, ei pitäisi :)

Kahden tuplan jälkeen olikin mahtavaa onnistua radan ainoalla liidätysväylällä, jolla sain avaukseni liitelemään kauniisti korin vierestä aivan sen taakse. Nämä jaksavat aina ilahduttaa: kun kiekko löytää sen täydellisen linjan ja liitää kauniisti aivan loppuun saakka ja tarjoaa sen hymyn huulille nostattavan birdien kierroksen viimeisillä väylillä. Pitäisi kyllä opetella heittämään paremmin, että saisi kokea tämän useammin... Vielä yksi bogi ja viimeisen väylän hienosti onnistunut par kunnes kierros oli takana. Sain heittää tuossa kakkosheittoni upsilla ja olkalihaksessa tuntuva hetkellinen kipukaan ei haitannut kun kiekko oli korilla! On se vaan tarkka heitto paikallaan.

Pääsimme vielä seuraamaan sudaria, sillä sekä ykkös- että kolmossijasta käytiin vielä taistelua. Ykkössija ratkesi ykkösväylällä, mutta kolmossijan pokaalista mentiin kokonaista neljä väylää ennen kuin tytöt pääsivät yhteisymmärrykseen. Hienoa oli päästä näkemään upeita heittoja, kun ratkaisua haettiin tietenkin takatiiltä heittäen. On siinä taas tavoitetta itsellekin, että saisi tuollaisia leiskauksia joskus aikaiseksi! Mahtavaa peliä!

Lopuksi vielä saatiin yrittää CTP-kisaa vastatuuleen avoimella kentällä ja löytyihän sieltä voittaja ilman mittanauhaakin. Nämä jännittävät minua aina eniten. Kai se on tuo iso porukka katsomassa ja siinä pitäisi sitten yrittää suoriutua jotenkin grippaamatta ja lipsumatta. Kuumottavaa! Muutenkin pelissä minua jännittää aina eniten nuo lyhyehköt ja helpohkot lähestymisheitot - sellaiset, jotka ovat frisbeegolfin perusheittoja, joita jokainen aloittelijakin osaa heittää. Sellaiset, joissa on vain avoin alue minun ja korin välissä. Joissa ei voi syyttää mitään muuta kuin itseä epäonnistumisestaan, sillä puita välillä ei ole eikä korikaan ole rinteessä vaan ihan tasaisella maalla. Järjettömän tärisyttävää! Henkistä peliä, jossa yleensä teen ainakin kerran kierroksen aikana räikeän virheen - eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Tähän Hollekin totesi, että selkeä alue treenata henkistä peliä, kisasipulia.

Olihan mukava päivä enkä sitten kuitenkaan jäänyt tuloksissakaan kauas kärjestä. Tai ainakaan kolmannesta sijasta. Tietenkin kolme heittoa on aina kolme heittoa - niin helppo heittää kolme lisää, mutta vaikea vähentää.

Yhteensä 80 heittoa

 

Mukavat ja taitavat heittokaverini sekä caddy-Holle

 

Kärkikolmikko vas: Nina Kiminki, Susanna Virtanen, Niina Saarinen

 

Tulokset:

 

1. Susanna Virtanen 69 SD

 2. Nina Kiminki 69

 3. Niina Saarinen 77 SD

 4. Hellevi Vehkasaari 77

 5. Mila Puumala 78

 6. Annemari Huutola 79

 7. Pirjo Hollemo 80

 8. Susanna Mäyrä 81

 9. Lahja Määttä 83

 10. Essi-Noora Jylänki 90

 11. Nina Harjunpää 90

 12. Sonja Masalin-Kytölä 98

 13. Pinja Hyvärinen 117

 14. Tuula Sirén 128