torstai 23. helmikuuta 2017

Uusi rata: Hollolan Hirven frisbeegolf

Usean tunnin ajomatkalle on aina mukava suunnitella uusien ratojen kiertoa kelissä kuin kelissä. Sattuipa sitten matkapäiväksemme melkoinen lumimyräkkä kun Etelä-Suomeenkin saatiin 10-20cm uutta lunta kovan tuulen saattelemana, mutta se ei suunnitelmiamme estänyt. Holle bongasi Hollolan Hirven Frisbeegolfradan, joka on kuvauksen perusteella ilmainen, yksityinen, 9-väyläinen neppailurata. Sinne siis!

Paikan päällä isäntä näkyi muutaman työmiehen kanssa viimeistelevän piharakennusta ja tuli kyselemään meiltä, mihin olemme matkalla. Kummasteli, kun ilmoitimme, että tulimme kiekkoa heittämään. Että sellaisella tuulella muovia ilmaan! Meitä tuo tuuli oikeastaan vain ilahdutti, sillä saisimmehan nyt hyvää tuulitreeniä, kun väylät kiersivät peltoa ja tuuli puhalsi aina väylän suhteen eri suunnasta. Lumisade oli vasta alkamassa eikä pakkastakaan kuin korkeintaan -7 astetta, joten pelisää oli ihanteellinen.

Aloitimme väylältä 7, joka on radan ainoa par4 -väylä. Vahvassa vastatuulessa kaivoin pitkästä aikaa Gold Culverinin esille - yleensä kun kiekkovalintani ovat huomattavasti alivakaampia. Väylä kaartui hiukan ylämäkeen vasemmalle ja oikealla oli OB, joten valitsin näistä pienemmän pahan. Tulihan turhan korkea ensiheitto ja tottumuksesta alivakaiden kanssa lisäsin siihen pienen hyssenkin. Tuuli tarttui selvästi kiekkoon kun pohja oli hetkenkin sitä kohti. Tarkemmin mietittynä tuossa olisi pitänyt heittää aivan OB:n reunan yli mahdollisimman flättinä, niin olisin päässyt enemmän menosuuntaan. Haastava paikka, kun edessä oli kuitenkin nousua ja siihen vastatuulta päälle.

Seuraavan heittoni heitin läheltä väylän 8 koria ja nyt sain pitkän ja matalan vedon aikaan ja pääsin jo lähes puttietäisyydelle. Loppuosa väylästä hoituikin uuden vakaan midarini Opto Anchorin ja G5 Splinterin yhteistyöllä. Näin oli lämmittelyt hoidettu.

Kasiväylälle olisi uskaltanut myötäiseen heittää muullakin kuin Culverinilla. Jokin alivakaampi kiekko olisikin ollut parempi, sillä nyt päädyin odotetusti alarinteeseen väylälle 7. Mutta koska väylä oli oikealle ylämäkeen kaartuva ja liiallinen antsa olisi vienyt kiekon talon pihalle, ei pää antanut myöten heittää alivakaata. Kakkosheittoon valitsin jälleen Anchorin, joka kaarsi kauniisti aivan korin vierelle, alle neljään metriin ja tästä taas tuuliputterilla mahdollsimman suora heitto ketjuihin. Lopputulos ei olisi siis siitä kummentunut, vaikka avaus olisi ollut toinen :)

Jokaiselle väylälle oli annettu nimi, kasiväylä oli "Mäyrä"
 
Putti uppoaa, vaikka kuvakaan ei ole aivan tarkka kovan tuulen riepotellessa kuvaajaa :)

Väylä 9 oli ensimmäinen selkeä pirkotushaaste, mutta koska olimme hölmöinä parkkeeranneet automme korin taakse heittolinjaan, pelasimme tämän kumpikin varovasti seiftaillen midareilla pariin. Samoin kävi ykkösväylän kanssa, työmiesten autot olivat sen verran lähellä etten ottanut riskejä tuulisella säällä. Kakkosväylä meni vaikeaksi oikeakätiselle rystypelaajalle... antsaa ja kovaa sivutuulta vasemmalta. Kiekon pohjan paljastaminen tuulelle olisi johtanut mandon missaamiseen melko varmasti ja tähän olikin todettava, ettei minulla ollut osaamista eikä heittoa tässä kelissä. Forehysse olisi ollut se oikea, pitäisikö se nyt joskus opetella...

Kolmosella saikin sitten liidättää jännittävästi pyörittäneeseen tuuleen loivaan alarinteeseen. Heittopaikalla tuuli tuntui vain nimeksi, mutta kiekkojen skipeistä päätellen alempana tuuli selvästi enemmän. Lähestyminen menikin harakoille, kun tuuli nappasi kiekon ja kuljetti sitä otteessaan kauas korin ohitse. Paljon varovaisempaa ja flätimpää lähestymistä olisi kaivattu, tässä ei hysselinja toimi!

Nelosväylällä oltiin jälleen loivaa antsalinjaa hakemassa vastaiseen tuuleen ja ylämäkeen. Haastavaa aina puttiin saakka. Taisin heitellä tämän ylivakaalla Anchorilla, mikä ei ehkä ollut se järkevin ratkaisu. Tai sitä en ainakaan korille pystyisi kiskaisemaan suoraan tiiltä. Ehkä Roc3 voisi toimia, mene tiedä. Väylän vieressä oli upea savusauna, jonka terassilla kutsuvasti leposijat huilihetkeä varten. Ei ihan tällä kelillä, mutta kesällä varmasti tosi jees!

Vitosväylä oli jälleen pikkuneppi vastatuuleen ja etenkin tässä sai tuuliputtauksessa olla kieli keskellä suuta. Normiputillani ei täällä tehnyt mitään vaan kiekon sai singota vahvalla kierteellä "nose down" kohti ketjuja päättäväisesti ja pelkäämättä. Splinter ei lähde herkästi liitelemään ja sillä putit upposivat yllättävänkin hyvin. Tiedä sitten jos kyseessä olisi ollut kisatilanne - olisiko pokkaa putata ollut samalla lailla :)

Kutosväylä oli sijoitettu hiukan liian lähelle autoja - tai autot väylää - joten totesimme sen pelaamisen nyt turhaksi. Sen sijaan jäimme juttelemaan paikan isännän kanssa frisbeegolfista ja paikalle syntyvistä upeista savusaunan pukuhuoneista. Pääsimme kurkistamaan sisällekin, kutsuvaa ja aivan mahtavat seinämaalaukset oli joku paikallinen taiteilija tehnyt kummankin pukuhuoneen takaseinään. Isäntä oli perustanut radan yhdeksi virikkeeksi ja järjestää paikalla TyKy-päiviä työporukoille. Muita virkistysvaihtoehtoja olivat kalliokiipeily ja luontopolku ja tietenkin tuo savusauna oli ryhmien käytössä. Vieressä on myös maaseuturavintola Hollolan Hirvi, jossa tilat n. 130 hengelle. Kylläpä kuulosti mukavalta kokonaisuudelta, etenkin kun mukana on kuulemma osaava frisbeegolfin opastaja ryhmille. Tulikin heti mieleen, ettei meidän työporukan TyKy-päiville ole vielä päätettynä paikkaa...
 
Holle avaamassa kolmosväylällä - aukeaa on!

Kolmoskori idyllisessä maalaismaisemassa - ollapa tällaiset takapihanäkymät

Sielläkin voi hyvällä silmällä havaita korin keskellä peltomaisemaa.. olikohan neloskori kyseessä
 
Ratakartta on sympaattinen samaten kuin korit ja tiit - kotikutoisuutta, josta ei voi olla pitämättä
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti