Saavuimme kurssikeskukselle ehkä minuutin myöhässä sovitusta aloitusaikataulusta ja tietenkin meitä oltiin jo kaivattu. Täsmällisyys kunniaan! Ensimmäinen tunti meni sisätiloissa esittelyjen ja lyhyen lajihistoriaosuuden parissa, jonka vetivät kurssiohjaajamme Juho Rantalaiho sekä Marko Timonen. Sitten pääsimmekin jo pihalle. Enemmän tekemistä - vähemmän puhetta! Hiukan etukäteen oltiin mietitty, kuinka paljon tänne tulijalta edellytetään täydellisen heittotekniikan tuntemusta ja lajiosaamista, joten tunnelmat olivat hiukan jännityksensekaiset. Mitä jos kaikki muut ovat aivan mestareita? Mitä, kun en osaa forea ollenkaan saati heittää kiekkoa vauhdin kanssa?
Nopeasti jännityksen tunteet kaikkosivat kun pääsimme itse tekemään. Ja sitähän tämä kurssi olikin: tekemistä ja näkemistä, kaiken oppimista aloittelijan näkövinkkelistä ja asettumista ohjattavaksi. Kaikki vanhat opit piti nollata ja tehdä vain kuten ohjattiin. Mielenkiintoista ja avartavaa! Nopeasti huomasin, kuinka pienillä asioilla, oikeiden asioiden tekemisellä ja asioiden purkamisella pieniin osiin sai paljon hyvää oppimista ja oivaltamista aikaan. Koska oma heittotausta on niinkin lyhyt ja heittotyyli jatkuvassa murroksessa, oli uusien asioiden omaksuminen nopeaa ja asiat oli helppoa ottaa heti käytäntöön. Tai no niin helppoa, kuin nyt uusien asioiden oppiminen nyt on... eli kun niitä asioita sitten lisättiin yksi kerrallaan: ote, ranne, taakseveto, suorat linjat, vartalonkierto, painonsiirto... niin alkoihan siinä paljastua, että jokaista vaihetta voisi harjoitella yksinäänkin tuhansia toistoja ennen seuraavan lisäämistä, jotta se menisi sulavasti ja lihasmuistiin.
Paikaltaan rystyheittoon uutta asiaa ei tullut niin paljon kuin mitä tapahtui foren, kämmenheiton kohdalla. Toki monta sellaista asiaa, joita voisi hioa parempaan kuosiin ja siirtää teoriasta käytäntöön. Kuten toimiva ja varma antsa. Kämmenheittoa jännäsin eniten etukäteen, sillä oletuksena oli, että kyllähän frisbeegolfohjaajaksi halajavan pitää sellainen itse osata! Vaan ei. Eihän opettajan täydy asioita osata täydellisesti tehdä. Ei siitä tietenkään haittaakaan ole - saimme useaan otteeseen ihailla Markon millintarkkaa työskentelyä kun hän heitti kiekkoja eri tyyleillä samaan kohteeseen tai Juhon rannevippaisuja, joilla hän nakkasi kopittelukiekot täsmälleen samalle etäisyydelle kentälle osoittamaan maksimiheittojen pituuden harjoituksillemme. Vakuuttavaa! Noilla kopittelukiekoilla saimme itsekin treenailla sekä kopitella ja en olisi kyllä etukäteen uskonut, että osaan sellaistakin heittää kämmenellä ja vieläpä sinne kaverin suuntaan. On ne ihmemiehiä!
Kesken heittotreenien joku havaitsi keskellä nurmikenttää kyyn luikertelemassa. Äkkiä sen ympärille kokoontui kiinnostuneita kurssilaisia videoimaan ja tömistelemään ja näin saimme pelokkaan matelijan siirtymään metsän puolelle, turvallisempaan ympäristöön. On se komea eläin sahalaitakuvioineen! Pääsin ihastelemaan vielä toistakin samanlaista oliota kun olimme Hollen ja Janin kanssa nauttineet pihapöydän äärellä lounaamme ja nousin pöydästä ottaakseni kuvan picnicpöydästä. Laskin jalkani kylmälaukun toiselle puolelle ja sain siirrettyä painonkin tuolle jalalle ennen kuin havaitsin sahalaitakäärmeen aivan jalkani vieressä, alle metrin päässä. Kiljahdin ja käärme meni siksakmuotoon. Ajattelin, että nyt se iskee. Peruutin niin nopeasti kuin kykenin ja nostin jalkani pois kyyn ulottuvilta, jolloin se rentoutui ja lähti jatkamaan matkaansa kohti pusikkoa. Pikainen kohtaamisemme päättyi hyvin. Mahduimme samalle neliölle.
Ensimmäinen kurssipäivä päättyi viiden aikaan ja suureksi yllätyksekseni havaitsin päivän saldona olevan foreheiton. Jäätävä fore. Tai ainakin sellainen, jolla kiekko lentää sinne suuntaan minne sen haluan. Niin pieniä asioita, oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia, mutta niin suuri vaikutus! Tällä kokemuksella uskoisin, että voisin ainakin yrittää opastaa vaikka alkuun omille lapsilleni kuinka kämmenheittoa voi treenata ja saada paremmaksi. Tästä työ jatkuukin sen lisäksi, että nyt treenaan sen myös itselleni ainakin varmaksi lähestymisheitoksi jos en ihan avaukseen asti yllä. Toistoja, toistoja ja sitä kopittelua. Nyt kaivetaan kopittelukiekot esille ja niillä lämmitellään jokaikinen kerta kun ollaan lähdössä kierrokselle tai kisaan. On se vaan upeaa katsoa sellaista kopittelua, jossa on vauhtia ja samalla ääretöntä tarkkuutta ja tilanteiden lukemista. Ultimaten henkeä. Vaivihkaa voisi fribaajankin kunto kohota juoksukopittelulla eikä siitä ainakaan haittaa olisi :)
Jaksoimme illalla saunan jälkeen katsella vain Konopiste Openin FPO front 9 -koosteen, kun uni voitti.. Ihanaa päästä nukkumaan hyvän ja aktiivisen päivän jälkeen. Aamulla klo 6:40, äitienpäivän aamuna, ei tullut kahveja vuoteeseen eikä laulua kuulunut kun voitelimme pikaisesti sämpylät ja hyppäsimme autoon termosmukikahvien kera. Saavuimme nyt perille hyvissä ajoin ja toiset kahvit olisivat maistuneet vaan perillä olikin kahvio vielä suljettuna. Kentälle siis ja uuteen oppiin jälleen. Aurinko jo lämmitti ja takin sai unohtaa melko nopeasti ensi lämmittelyjen jälkeen bagin päälle. Reipas aamu!
Toinen aamupäivä kulki edellispäivän tyyliin ja nyt saimme oppia vauhdinoton sekä rysty- että kämmenheittoon. Hassua onkin se, että vaikka olen paikaltaan rystyheittäjä, kämmenheitossa minulle oli nyt heti alusta saakka helpompaa heittää vauhdin kanssa. Piti oikein keskittyä pysymään paikallaan silloin, kun vasta lähdettiin portaittain viemään heittoa eteenpäin. Rystyssä sain aivan uusia oivalluksia vauhdinottoon - tai pitäisikö sanoa rytminottoon, sillä rytmistä tuossa vauhdissakin on kyse. Lisäksi se suuri etu, että kaikki kropan liike on eteenpäin suuntautuvaa ja vain kiekon taaksevienti suuntautuu taaksepäin. Luulenpa, että vähitellen tällekin heittäjälle saadaan jonkinasteinen vauhdin kanssa heitto ainakin tiiltä lähtiessä. Ja samantien kun oltiin heitetty joitain toistoja vauhdilla, tuntui paikaltaanheitto jotenkin haljulta ja siltä, että siitä puuttui jotain olennaista. Treenaamaan siis!
Iltapäivällä saimme itse vetää frisbeegolf-intron jonkin osuuden muille kurssilaisille ja meille Hollen kanssa tuli säännöt sekä putti. Tehtiin edellispäivän kotimatkalla autossa runko ja muistiinpanot tuohon, mutta rooleja tai puheosuuksia ei käyty tarkemmin läpi. Näin päädyimme siihen, että kumpikin puhui vuorollaan jonkin osion ja lyhyen sääntökuvauksen jälkeen veimme porukan korin ympärille puolikaaren muotoon ja puttasimme yhtäaikaa kiekot koriin taikka sen viereen :) Näin lyhykäisyydessään tuo osuutemme ja sen jälkeen saimme palautetta sekä muilta ohjaajakoululaisilta että opettajaltamme. Erittäin hyvä harjoitus ja kyllä tuo vaan on mukavaa puuhaa! Ainakin aikuisille, jotka eivät sinkoile ja säntäile ja puttaile toisiaan kiekoilla ja kyynärpäillä... tuleva sitten näyttää miten se oikea ohjaustilanne tulee menemään. Luottavaisin mielin. Nyt on lihaa luitten ympärille - on runko, on tietoa ja on harjoitusten sisältö paketissa. Näillä jakamaan ilosanomaa :)
Kurssista jäi kyllä aivan mahtavat fiilikset! Annoin palautteenakin, että sain enemmän kuin mitä odotin ja todellakin siltä tuntui. Malttamattomana haluaisin päästä nyt heti harjoittelemaan ja kertaamaan oppeja ja levittämään niitä myös muille harrastajille! Myönnetään toki, että heittokäden lihakset ovat sen tuntuiset, että niillä on kiekkoa pidelty ja ilmaan saatettu. Taas on vankka tieto ja tuntemus siitä, mihin lihaksiin voisi kiinnittää salilla paremmin huomiota... epätervettä kipua tai liiallista rasitusta ei tullut, kaikki tervettä, hyvää kipuilua, jolla on tarkoituksena vahvistaa kroppaa tulevaan. Nyt pari päivää taukoa siis ja sitten kentälle. Tai katsellaan, tarvitaanko sitä taukoa niinkään kauaa... jos ihan vähän kävisi kokeilemassa :)
Aamukahvit matkaan ja menoksi *haukotus*
Osa kurssilaisista nauttimassa auringosta sekä uuden oppimisesta
Ensin vähän teoriaa ja ohjeita, mitä tehdä seuraavaksi... nyt vauhdissa Juho Rantalaiho
Lounas maistui sekin auringonpaisteessa
Vielä oman ohjaajaosuuden kertausta ja muistilistan mieleen painamista
Marko Timonen kertoo ja näyttää seuraavan harjoituksen sisällön
Näin kaikki puttaavat yhtäaikaa mukavuusalueelta, mukana vain osa kurssilaisista
Sahalaitainen vierailijamme
Eipä tuohon enää mitään täydennettävää ole. Hieno kurssi ja motivaatio nyt aivan huipussaan päästä tätä tietomäärää soveltamaan sekä muille että myös oman heiton parantamiseksi.
VastaaPoista