Tunnelma kisakeskuksessa oli innostava. Heti huomasi, ettei oltu ihan normikisassa, jossa pelataan, jaetaan palkinnot ja lähdetään kotiin. Ehei, nyt oltiin suuren luokan kisassa, johon kuului markkinatunnelma, liput liehumassa, vingit heilumassa ja myyntikojut sekä terassikahvilan palvelut. Mahtavaa! Pelaajapakettikin oli mahtava kokonaisuus sisältäen bagin, pyyhkeen, kiekon, lippiksen ja vaikka mitä. Tykkäsin! Pieni jännityskin alkoi hiipiä mieleen.. onneksi en tosin pelannut sellaisessa luokassa, jota tullaan seuraamaan radan varteen ja tiesin, että itse pelaaminen olisi samanlaista kuin muulloinkin.
Hieno väylän #3 koripaikka - voiko suomalaisempaa olla!
Väylän #9 koripaikalla ei kannattanut antaa kiekon ottaa rollia alleen
Mukavia putteriliidätysväyliä #13 sekä hiukan pidempi #15 - uskaltauduin nyt ensimmäistä kertaa testaamaan putterilla ja kyllä se vaan toimii!
ENSIMMÄINEN KISAPÄIVÄ
Kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja olimme FM1 -luokkana ensimmäisiä starttaajia. Florence Ranskasta sai kunnian avata pelin ja samalla Tamara huomasi, että soimaan lähti hänen tee-off biisinsä! Niin, tietenkin suuressa kisassa oli omat tee-off biisitkin valittuna etukäteen. Kun sitten Tamaralle soi minun valintani, Within Temptation "Faster", tajusin, että minulle tulee joku ihan muu kappale. Pian se lähtikin soimaan ja sanat menivät jotenkin näin "Tänään lähtee kaikki hanskast" ja kun katsahdin seuraavan ryhmän pelaajia, sieltä Teea hihkaisia, että se oli hänen valintansa! Olihan hiukan jännä biisi, mutta hyväntuulinen joka tapauksessa. Sattuuhan sitä. Hauska ja yllätyksellinen startti päivään ja kisaan!
Kokonaisarvosanani kierrokselle on: hyviä väyliä ja varsinkin alku oli hyvää ja varmaa peliä. Löysäilyä ja epätarkkuutta tuli keskivaiheilla sekä turhia mokia ja nostobogeja. Harmillinen osuma puuhun aloitti tuon huonomman osuuden muuten hyvälinjaisella avauksella väylällä #7 ja bogijunan kyydistä oli vaikeaa hypätä pois. Avaukseni olivat pitkiä ja hyviä muuten, mutta ne päätyivät useimmiten väylän oikeaan laitaan, mistä oli aina hankala antsalähestyminen korille. Selvästi näkyi se, ettei pelikirjaa ollut eikä väylät olleet tuttuja sekä se, että luottokiekkoni Jade on muuttunut alivakaammaksi ajan saatossa. Etukäteen hankalaksi arvioimani väylät pelasin kohtuuhyvin enkä saanut yhtään tuplabogia huonompaa väylätulosta, mutta ne "helpohkot" par3-väylät tuottivat plussaa bogien merkeissä, yksi kerrallaan. Kierroksella oli hyvä tunnelma ja pelasin koko ajan loistofiiliksellä. Nautin!
Viimeinen väylä #18 meni sekin juuri kuten etukäteen suunnittelin: kolmella tarkalla heitolla korille ja lähes nostolla oli bogini. Olin kierroksen jälkeen aivan fiiliksissä, sillä näin tasaista kierrosta en muista pelanneeni aikoihin - jos koskaan kisoissa. Toki tuo tasaisuus oli samalla tasapaksuakin, mutta ilahduttavasti olin ensimmäisen kierroksen jälkeen luokassani toisena, kolmen heiton päässä johtavasta Milasta. Tamara oli kolmantena, vain kahden heiton päässä minusta. Seuraavaan päivään tiesimme pääsevämme pelaamaan yhdessä. Kierrokseni oli myös korttini paras ja sain markkerin, jossa on Tyyni -logo sekä teksti "I won my card". Wau! Aloin päästä sisään Tyyni-tunnelmaan.
Ensimmäisen kierroksen tuloksena ihana markkeri muistoksi ja kakkossija :)
TOINEN KISAPÄIVÄ
Etukäteen mietittynä Kivikko olisi minulle se hankalin päivä ja sellainen, jossa toiset kärkikolmikon tytöt ovat pelanneet huikeita kierroksia perusleiskalla pitkin kevättä. Itse en ole sinne saanut onnistumisia viime syksyn jälkeen enkä radalla ole kyllä pelannutkaan kuin pariin otteeseen - ellei Pirkkometsää lasketa, eikä se ollut tässä Tyyni-leiskassa edes mukana. Jännitystä ei ollut samalla lailla, sillä pelikirjani oli vain pelata mahdollisimman omaa peliä ja yrittää pysytellä toisten vauhdissa, etten aivan liikaa putoaisi. Mahtavat fiilikset jälleen startissa, aurinko paistoi ja olimme ensimmäisiä starttaajia, heti haastajaryhmämme jälkeen.
Avausväylä meni aika nappiin. Valitsin kiekoksi ihan viime hetkellä painavamman Opto Riverin, jolla sain suoran ja hyvän avauksen. Kakkosheitolle otin liikaakin seiftiä tilaa vasemmalle ja siksi korille oli tiukkaa päästä siitä kahdella täydelläkään heitolla kun nyt päätin pelata tuolla samalla kiekolla väylän loppuun saakka. Putilla olin 7-8 metrissä, mutta alarautaan se aamun ensimmäinen päätyi. Silti ihan ok tuplabogi tähän. Kakkosella avaukseni oli OB:n takia hiukan liiankin nafti ja siitä bogi, mutta kolmosväylällä olin enää 5m par-putilla ja parframe näytti varmalta. Mutta ei, oksa häiritsi haaraputissa sen verran, että heitin vasemmalta ohi. Hiukan alkoi mietityttää, näinkö tämä nyt lähtisi käsistä niin kuin tee-off -biisissäni.
Seuraavat kaksi väylää olivat Kivikon normileiskan #3 ja #4, kummaltakin par. Nyt alkoivat fiilikset pelin suhteen taas nousta eikä seuraavan väylän bogi haitannut. Sitten normileiskan väylälle #6, jonka mandon kanssa olen tuskaillut useinkin. Päätin jatkaa edelleen päivän luottokiekoksi nousseella Riverillä, jonka heitinkin suoraan kallion eteen, hyvään linjaan mandosta ohi. Mietin, että pro-pelaajat heittäisivät tästä suoraan korille kakkosheiton ja ottaisivat pörön. Ei mitään epäselvyyttä asiassa. Päätin yrittää ja heitin kiekkoni lujaa kohti koria. Hiukan onneakin tarvittiin, mutta sinne kiekko päätyi, 6-7m pirkkoputille! Päivän kohokohta oli tässä: putti sisään ja pörö korttiin! Tätä muistoa minusta ei saa lähtemään, tällä pelaisin monta bogia tyynellä mielellä.
Lisäväylältä, jonka nimesin heti nokkoskukkulaksi, sain huonolla oksiin kapsahtaneella avauksella bogin ja samoin seuraavalta par4 -väylältä, joka oli Kivikon #7. Sitten pelattiin #12, jolla kakkosheittoni jäi aivan hiuksenhienosti aidan taakse OB:lle ja näin tuplabogi. Extraväylä siihen väliin kohti pipe-väylää, siitä 11m metrin parputin jälkeen nostobogi. Pipe oli varustettu OB-tikuin, siitä normibogi, en alkanut puttaamaan 7-8m päästä ylämäkeen. Seuraavaa pirkotusta oli tarjolla Tyyni-leiskan väylällä #13, mutta niin vaan pudotin alle 6m putin liian löperönä alaraudan päälle keikkumaan. Näitä on kyllä ihan liikaa, joka ikisessä kisassa! Seuraavan kallion päällä pelattavan väylän pelasin sitten jo ihan pelkillä soheloheitoilla liiallisen hyssevaauksen jälkeen ja olin kovin huojentunut kun kiekkoni oli lopulta korissa, kuuden heiton jälkeen. Huh!
Loppuväylillä sain ihannetuloksen enää alamäkiliidätyksellä, Kivikon #8, sekä viimeisenä pelatulla väylällä #1. Kun kierros päättyi 8-9m parputin uppoamiseen, ei enää jaksanut miettiä edellisen väylän seitsemää heittoa eikä oikein mitään muutakaan! Kivikko oli nyt pelattu, enkä jäänyt kuin yhden heiton kakkosijasta - Mila sen sijaan oli nyt karannut jo kahdeksan heiton päähän melko turvallisen tuntuisesti. Näissä tunnelmissa oli hienoa lähteä kohti finaalipäivää!
Kivikon paras väylä ja tästä pirkotus - jeah!
Viimeisellä väylällä
Tulosten laskua
FINAALIPÄIVÄ
Finaalipäivä valkeni aivan yhtä aurinkoisena kuin kaikki edellisetkin ja jälleen olimme starttaamassa ensimmäisinä. Kartanolla kävin ensin katsomassa väylän 18, sillä se oli jäänyt minulta pelaamatta kokonaan ja nyt heitin siihen pari avausta ja siitä lähestymiset korille. Vaikutti selvältä pelikirjalta. Pian olimmekin jo saattamassa haastajakorttiamme matkaan ja nätisti tytöt avasivat pelin musiikin pauhatessa. Vielä saimme odotella kymmenen minuuttia ennen kuin oli meidän vuoromme ja sain avata viimeisenä. Ja eihän se sujunut ollenkaan. Puuta päin kopsahti ja vasta toisella heitolla pääsin avoimelle paikalle. Kolmas heitto oli siitä helppoa heittää korille, mutta nyt oli pää niin jäässä, että heitin kiekkoni kohti koria ja se kaarsi melko kauaksi kuten odottaa saattaa enkä saanut yli kympin puttia sisään. Tuplabogialoitus näin helpolta väylältä tuntui katastrofilta ja söi naista.
Kakkosväylä oli paha pilliväylä ja vaikka sain siihen kohtuullisen avauksen, meni vielä kolme heittoa ennen kuin oli nostamassa jälleen tuplabogia koriin. Ei tämän näin pitänyt mennä! Nyt ryhtiä peliin. Kolmoselle kohtuuhyvä avaus pelikirjan mukaiseen paikkaan, mutta kakkosheitto epäonnistui surkeasti ja jäi reilusti mantereen puolelle. Kolmannella piti saada kiekko korille, mutta sain Anchorilla megagripparit ja kiekko singahti lähes kohtisuoraan oikealle ja OB:lle. Voi itku! Tästä ei tule nyt yhtään mitään - olin kolmen ensimmäisen väylän jälkeen plussalla +7 verran ja näin siis puolet pelikirjan mukaisista plussista oli kerättynä ennen kuin peli oli edes kunnolla alkanut.
Nelosväylällä avaukseni epäonnistui ja ylitti hädin tuskin ojan, mutta kakkoseen latasin lisäpowerit ja hyvä etten mennyt OB:lle väylän takana! Metrin verran jäi varaa. Vielä pitkä putti korille ja bogi. No tähän voisi tyytyä. Vitonen ja kutonen olivat sitten niitä jännempiä ja tarkempaa heittoa vaativia putkiväyliä, jotka pelasin väylää pitkin lyhyillä heitoilla ja taas karttui plussatili. En enää jaksanut laskeakaan, olin jo mielessäni luovuttanut pelin ja tyydyin vain varmistelemaan kolmospaikkani kisassa. Ajattelin yrittää keskittyä vain pelaamaan parasta mahdollista peliä ja nauttimaan lajista, tästä päivästä.
Seiskaväylälle sain loistavan avauksen ja mokelsin silti lähestymiseni niin, että olin kympin putilla ojan pohjalla. Miksi, oi miksi nuo lähestymiset olivat tänään niin vaikeita? Kasille avaus liikaa vasempaan ja sieltä taas kiekko kympin päähän korista - ojaan. Ysille avaus keskelle väylää ja lähestyminen ojaan. Kolmen väylän ajan toistin samaa kaavaa: nostobogi hienon avauksen jälkeen. Huh! Viimein pääsimme avoimille väylille ja nyt oli toiveet hiukan nousemassa. Josko jo joku parikin? Olikohan kukaan pelannut Kartanon rataa +30 tulokseen? Olin pelannut "Front 9" väylät tulokseen +14 eikä kyllä naurattanut enää ollenkaan.
"Back 9" starttasi avoimella, ensimmäiselle hyvä avaus, lähestyminen mäen alle ja siitä vielä ne pakolliset päivän teeman mukaiset kuviot ennen kuin kiekko oli korissa. Tuplabogi. Eikö tämä koskaan lopu? Seuraavalle avaus hiukan väylän reunaan ja tästä hysse korille. Ensimmäinen par - ensimmäinen ihannetulokseen pelattu väylä! Mielialani kohosi selvästi ja olin toiveikas ja päättäväinen : nyt kääntäisin pelini ja nappaisin tarkasti kaikki jaossa olevat par-tulokset. Helppoja väyliä, selkeää peliä. Seuraavalle väylälle siis honorit ja hieno avaus. Hieno lähestyminen ja viiden metrin putti edessä. Puttasin alarautaan. Kuppi meni nurin. Annoin muiden mennä menojaan ja jäin alikulkuun tirauttamaan parit kiukut kyyneleet. Nyt tiesin, mitä se on, kun väylä menee tunteisiin. Olin niin vihainen itselleni! Niin pettynyt itseeni!
Saavuin ajoissa seuraavalle tiipaikalle, kirjasimme tulokset ja pian olin tiillä. Jade kädessäni asetuin kylki kohti koria. Asetin jalkani kuten kurssilla olin oppinut, nostin vartaloni suoraan ja pidin kiekkoa kädessäni kuin lukisin kirjaa. Päätin rykäistä nyt kunnolla - syteen taikka saveen. Lyhyt taaksevienti ja painonsiirto ja vartalonkierto ja mitä niitä kaikkia siinä hetkessä tapahtuu ennen kuin kiekko sinkosi ilmaan. Heti näkyi, että nyt se lähti hyvin. Kiekko kaarsi upeassa antsassa kohti koria ja teki vielä pienen feidin jääden selvästi melko lähelle koria. Yleisöksemme tuossa korin taakse ehtinyt Harri antoi aplodit. Edessä oli selvästikin putti. Pirkkoputti. Tuijotin koria ja mietin, kumpi meistä vie tässä voiton. Kuusi askelta erotti minut tuosta himoitusta väylätuloksesta. Puttasin sisään!
Pelasin vielä seuraavankin väylän vahvemmalla putilla par-tulokseen, sitten meni lähestyminen pitkäksi ja nostobogi. Siedin sen. Unohdin samantien. Pelasin seuraavan väylän helppoon pariin ja enää oli edessä kaksi väylää. Nyt tarkistin tuloskortinkin ensimmäistä kertaa ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että olin ihan kelpo tuloksessa kilpanaisiini verrattuna. En tajunnutkaan, että olin kerännyt tällä takaysillä vain +3 lisää tulokseeni.
Peltoväylä #17 oli loivasti ylämäkeä ja alkuun siinä oli 40-50m mittainen multapelto, joka oli OB. Hiukan jännäsin, saanko nyt heittoni siitä yli vai onnistuisinko tuon mokailemaan. Jade ilmaan räväkästi ja sehän liiteli! Olimme kaikki melko yllättyneitä, kun kiekkoni päätyi jonnekin 80m päähän väylälle ja sieltä oli helppoa pelata väylä ihannetulokseen. Sain honorit viimeiselle väylälle ja se ei avautunut ihan kuten aamulla kokeillessani. Pelasin sen väärin. Sain silti lähestymisen melko lähelle koria, 7-8m päähän ja mummotin alle bogiin. Nyt oli kierros ohi, koko kisa ohi. Tarkistimme tuloksemme ja niin siinä lopulta kävi, että tuo kierros meni kuitenkin minulle - voitin koko kärkikortin ja pelasin jaetulle kakkossijalle! Elämä on välillä melko yllättävää :)
Hengailimme Hollen kanssa koko päivän ensin Kartanolla lounaalla ja sitten Sibbessä tuttujen kanssa rupatellen ja lopuksi MPO kärjen peliä perässä seuraten. Hienoa peliä, upeita linjoja ja vahvoja putteja! Jotenkin nuo pelikirjojen erot tulee entistä selvemmin esille, kun on itse pelannut saman radan, mitä kovakätisimmät sitten pelaavat. Heillekin sattuu puuosumia ja hankaluuksia matkalle, mutta silti he useimmiten pelastavat väylän ihannetulokseen siinä missä itselle tulee helposti se tuplabogi. On tämä vaan mahtava laji ja mahtava tapahtuma! Kuinka talvella vielä mietinkään, jaksaisinko pelata kaikki Tyyni -kisapäivät läpi uusilla, vierailla radoilla ja menisikö kaikki ihan mönkään sen takia... ja nyt olen nauttinut ihan joka hetkestä.. tai no, ne pahimmat hetket Kartanolla eivät kuulu "Tyyni moments" -suosikkeihini, mutta nekin kasvattivat minua jos ei ihmisenä niin ainakin pelaajana. Ja nousu kortin voittoon sen täydellisen romahduksen jälkeen teki niin hyvää!
Vietimme hiukan aikaa vielä palkintojen jaonkin jälkeen iltajuhlassa, mutta kylmäksi muuttunut ilma pakotti sitten kuitenkin suuntaamaan kotisaunan lämpöön. Mukava oli tavata tuttuja ja jutustella päivän kuluessa monien uusien ja vanhojenkin (jos nyt vuoden-kahden ikäiset tuttavuudet voivat vanhoja olla) fribakaverien kanssa. Oltiin kyllä yhtä perhettä. Sibben kahvit ja porkkanakakut maistuivat siinä kuin kylmät juomatkin ja aika meni kuin siivillä. Tätä on mukava muistella!
Suurimmat kiitokseni koko järjestelytiimille, Disc Golf Vikingsin ja Sipoon Discstroyersin talkooväelle ja aivan suurimpana kaikista nousevat Terhi ja Juha Kytö - näin suurta intohimoa ja panostusta lajin hyväksi harvoin näkee. Hattu päästä, kiitos tästä kokemuksesta, elämyksestä, joka ei koskaan unohdu. Tosin heillä on suunnitelmissa jo mainostuksesta päätellen Tyyni 2018, joka on entistä mahtavampi, entistä upeampi...
Henkeä salpaa!
Videokooste: My Tyyni2017
Tulokset PDGA:n sivuilla Pool B ja C
Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 1
Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 2
Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 3
Toinen markkeri tuli melkoisena yllätyksenä tiukan taistelun jälkeen
Tulokset, alustavine ratinkeineen
Kaikki ihanat naiset luokassa FM1 <3
1. kierros Sibbe - tasaisen seiftiä, etuysi: +10, takaysi: +11
2. kierros Kivikko - parhaat ratingit, etuysi: +6, takaysi: +11
3. kierros Kartano - paras skarppaus, etuysi +14, takaysi +4
Onnittelut vielä kerran hienosta ja haastavasta kisasuorituksesta. Ja tietenkin jaetusta toisesta sijasta! Oli hienoa päästä katsomaan koko kisasi caddien roolissa!
VastaaPoistaAi niin sehän tästä jäi kokonaan - caddien kiittely! Oli kyllä enemmän kuin tärkeää, että olit caddiena kaikilla kolmella kierroksella! Yhteistyö sujui loistavasti ja tukeakin tuli tarvittaessa. Suuret kiitokset!!
VastaaPoista