Viikkokisoja, luokkavoittoja, kämmenheittoja ja the Beast

Kesä on kauneimmillaan - ei tosin välttämättä lämpimimmillään - ja kisakausi on pienellä tauolla. Viikkokisoissa toki käydään, mutta seuraavat PDGA-kisat ovat vasta kuun lopulla ja hyvä niin. Kesällä on mahtavaa nauttia lajista ihan vaan höntsäillen ja käydä silloin tällöin höntsäkisaamassa ja tuttuja tapaamassa. Satoi taikka paistoi.

Viime viikolla oltiin suunnistusleirillä Tampereen seudulla ja pääsin karkaamaan Mimmiliigakierrokselle. Uusi rata, uudet heittokaverit ja heitin kuin heitinkin voittoon alle 750-ratingin omaavien palaajien sarjassa! En ollut missään vaiheessa voittamassa, mutta kai pelini vaan oli riittävän tasaista ja etenkin loppua kohti sain puserrettua parin silloinkin kun muille napsahti bogi. Peliseura oli jälleen kerran mukavaa ja hienosti tytöt pelasivat - tällä kertaa vaan peli kääntyi minulle ihan viimeisellä väylällä. Harvinaista herkkua ja hienot oli palkinnot! Muutenkin tuo suunnistusviikko tarjosi hienoja kokemuksia Orivedellä Rovastinkankaan frisbeegolfradalla, joka oli vain 9 väylää, mutta oikein mukava ja sopivia haasteita tarjoava. Siellä sain ensimmäistä kertaa koskaan samalle väylälle jokaisella kierroksellamme birdien. Nannaa!

Partaharjulla ollaan kisattu muutamat viikkokisat ja nyt viime kerralla kiersin radan lasten kanssa kisojen aikaan samalla kun Holle osallistui siihen. Siitä onkin aikaa kun olen tuolla kiertänyt muita kuin kisakierroksia! Pelaaminen olikin ihan eri lailla rentoa ja molemmille vasemmalta kierrettäville mandoväylille, #12 ja #16, avasin forella ihan ok avauksen. Eihän tuo kämmenheitto vielä ihan käyttiskamaa ole, mutta näemmä sitä jo pystyy auttavasti hyödyntämään silloin, kun rystyllä on liikaa riskejä. Tämä taisi olla tavoitteenani kun viime talvena mietin foren kunnostamista, mutta kieltämättä nyt haluan lisää. Haluan siitä käyttöheiton, joka on lähes yhtä varma kuin rystykin. Pituuden suhteen vaatimuksia ei ole, mutta tarkkuus ja varmuus - kyllä kiitos.

VesiLeppis DGP:n viikkokisoihin pääsin mukaan kerran ja jo seuraavalla viikolla pidettiin hassuttelukisat tyyliin: ensimmäisen kierroksen avaukset aina rystyllä ja toisen taas kämmenellä. Näin osa pelaajista joutui epämukavuusalueelle, kuka kummallakin tyylillä, ja näin tulostasokin tasoittui selvästi. Oma rystyavauskierrokseni meni melko lailla varmasti, mutta pirkotukseen pystyin vain kerran kun putti ei vain uponnut silloin kun sitä pääsin yrittämään. Koska bogiin sorruin kahdesti, jäin tulokseen +1. Kakkoskierroksella taas en pystynyt pelastamaan läheskään niin usein avauksen jälkeen paria, kuin olin suunnitellut, ja tulokseen sai lisätä viisi heittoa enemmän. Kämmenheitto oli selvästi epävarmempi alkuväylillä kuin mitä harjoitellessa, mutta loppua kohti parani. Lisää tätä vaan, niin hyvä tulee. Tai ainakin tyydyttävä.

Sadekierroksia on tullut heitettyä myös, Joroisissa pidettiin pitkästä aikaa viikkokisat Kanavan puolella Kotkatharjun sijaan ja tietenkin viisi ensimmäistä väylää satoi oikein kunnolla. Pelasin sadeviitta päälläni ja Holle kun sen kuli jälkeenpäin, totesi, ettei enää koskaan :) No, en jäänyt sitä kaipaamaan, sen verran tuo kaapu hidasti heittokättä ja teki tuhojaan eikä edes suojannut niskaani kastumiselta, että ensi kerralla paremmilla varusteilla... Tulos oli silti ihan siedettävä, plussaa kertyi +12 ihannetuloksen päälle ja naisten sarjan kakkossija. Muutaman hankalan väylän sain pelattua nätisti pariin ja sitten korjasin tuon nappaamalla turhan triplan ihan vaan epätarkalla lähestymisellä ja höpöttämällä samala kun heitin puolihuolimattomasti kiekon sivuketjuista n. kolmen metrin matkalta. Note to self: älä höpötä ja selosta kun puttaat - ja kolmemetrinenkin ON putti.

Nyt nautitaan ihan toisenlaista fribaviikonloppua Nokialla, missä huiput pelaavat ja me muut saamme katsella ja ihastella kaunista lajiamme kauniilla Beast -radalla. Pakolliset McBeast Challengetkin on tullut kierrettyä Kuopion Puijolla ja nimmarit koristavat kiekkoja Paulin ja Eaglen osalta - saa nähdä innostuuko sitä vielä täällä keräilemään lisää nimmareita. Ainakin tänään tuli jo ihasteltua Valarien kaunista smoothia avausta ja Sextonin kiekonpyöritystä ensi kertaa ihan livenä ja onhan se hauska ja hieno tunne nähdä nuo videolta niin tutut hahmot ihkaelävinä! Eagle on ainakin ihanan puhelias ja hurmaava luonnossa, Paul taas oli hiljaisempi ja ujompi, Hannah taas suloistakin suloisempi. Tässä porukassa viihtyy! Olen kotona.

Partaharjun viikkokisat Metrixissä
Lepikän rystykämmenkisa Metrixissä
Pirkanmaan Mimmiliiga Hervanta