Räkäjarru Open 2016 parikisa Kotkatharjulla

En voi olla kerta kerran jälkeen ällistymättä ja ihastelematta tätä tapahtumien kirjoa, mikä Maailman Parhaan Harrastuksen ympärillä elää! Jälleen yksi odotettu ja onnistunut kisapäivä on takana ja tällä muistolla jaksaa taas arkea pimeässä etelässä jonkin aikaa. Tosin ei näitä voi kuitata sanalla "kisa" tai "kisapäivä" kun nämä ovat niin paljon enemmän: frisbeespirit, ulkoilma, ihmiset, laji, haasteet, onnistumiset, mokailut, välittäminen, yhdessäolo... mitä olisikaan elämä ilman frisbeegolfia ja näitä tapahtumia!?

Pelaajakokouksessa satoi lunta niin että repun päällekin kertyi hento kerros

Päivä alkoi aamusta, kello herätti joskus puoli kahdeksan korvilla ja aamupalan nautittuamme ajelimme lumisateessa Joroisiin. Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme aloitusväylällemme nro 19, joka oli näitä vain tätä kisaa varten tehtyjä väyliä. Ratakartassa väylä näytti selkeältä ja helpolta ja tarjosi jopa sellaisen jännitysmomentin, että väylän sai heittää kumpaan tahansa harjoituskoriin alueella. Iisi juttu. Tai siis ei: edessä oli koivurivistö, jonka oksien alta oli minun heitoilleni se paras linja tien takana olevalle saarekkeelle. Suora kohtuumatala heitto siis ja melko lailla oikeasta välistä se kiekko lensi, hiukan perässä liuhuva lahjanaru aiheutti jännäystä oksistossa, mutta lopuksi kiekko päätyi kuin päätyikin alueelle skipattuaan juuri auratulta tieltä tarvittavat loppumetrit! Par-aloitus sopi meille, vaikka yli lentäneet pirkkokorpit muuta vähän lupailivatkin :)

Myös seuraavana oli uusi tähän kisaan tehty väylä ja sekin kohtuullinen par3. Nyt otimme Hollen avauksen, sillä max2 -säännöllä taktiikkamme oli pitää koko ajan kummatkin avauksissa mukana. Hiukan koivujen oksien lomasta oli reitti korille ja jo toinen par ilahdutti kisamme alkua. Sitten normiväyliin ja ykkösen kimppuun. Siinä avauksemme olivat melko samanlaiset ja valitsimme siis nyt vuorostamme minun. Pelasimme väylän varmasti bogiin - parempaan ei näillä vaatteilla, narukiekoilla ja lumisateessa edes ollut mahdollisuuksia. Pelikirjan mukaan siis.

Ykkösväylän korilla, upean taianomainen tunnelma ja väritys

Kakkosväylän heitimme pelikirjan mukaan aina putille saakka. Best shottinakaan emme saaneet puttia osumaan ketjuihin ja näin kisan ensimmäinen tuplabogi koristi tuloskorttiamme. Murr. Seuraavalla väylällä oli jälleen minun avaukseni valinnan vuoro ja kohtuullisesti se meni. Hollen pitkällä jatkoheitolla pääsimme yrittämään pitkää par-puttiakin, mutta ei ollut putit suosiollisia tänään. Nelosväylällä avasin juuri sinne, minne ei pitänyt eli oikealla olevaan veden peittämään notkelmaan. Ähräsin Jadeni perässä alas lumista rinnettä, sillä halusin varmistaa, oliko kiekko mennyt veteen saakka ja ilokseni se oli kolahtanut aivan viime hetkellä puuhun ja jäänyt metrin päähän jättilammikosta! Nyt kapusin saman lumisen rinteen hiki päässä ylös ja jatkoimme luonnollisesta Hollen kiekolta... rankka laji tämä! Sain tässä kohtuullisen pitkän kolmosheiton, mutta ei vaan sekään ollut aivan par-putilla ja bogiputkemme jatkui.

Täällä Savossa edustamme usein Ryskeen väreissä, höntsäkisoissa kun oltiin

Väylällä 5 ja 6 jatkoimme samaa vuorottelua avauksien hyödyntämisessä ja kriteerinä olikin aina se, onko meille hyötyä siitä, että valitsisimme kahteen kertaan saman heittäjän avauksen. Nimenomaan siis tuloskortissa näkyvää hyötyä. Useimmiten tilanne oli se, että se hylätty avaus oli joko samanarvoinen tai korkeintaan hiukan parempi, mutta ei ratkaisevasti, joten saimme pelata tätä varmaa ja tasaista peliämme ja heittää aina avauksia kumpikin. Vitosväylän bogi oli jälleen puttia vaille par, mutta kutosväylällä bogi oli jo ihan onnistuminen. Minulle ainakin tuo kutonen on ollut haastava edellisessä yksilökisassa Kotkatharju Open:ssa syyskuussa ja nyt sain siinä tosi onnistuneen kolmosheiton pitkälle kapeahkoon väylään. Nämä heitot tuovat loistofiilistä peliin kun saa nähdä hienoja onnistumisia - joskus jopa omia!

Nyt oltiin taas puikahdettu metsän siimekseen kapeammille väylille ja sieltä napsimme kisan toisen tuplabogimme väylältä 7. Bogiputilla oltiin - tietenkin - mutta alaraudat kolisivat ahkeraan. Seuraavat viisi väylää menivätkin bogi on par -hengessä, mitkä ovat kyllä tälle AAA1 -radalle ihan kelpo suorituksia vaikka kuinka Best Shottia pelattiinkin. Mutta kun ei ole sitä isokäsiheittäjää niin aika lailla mentiin tasamittaisilla heitoilla ja niistä sitten valittiin aina se paremmin onnistunut heitto, jolta oli parempi jatkaa. Mukavaa peruspeliä ja nyt alkoi jo hiukan huikoakin, eli eväitä sai kaivella repusta. Kylläpä olisi kuuma kaakao tai kahvi maistunut - ei sellaisia herkkuja vaan tajuttu mukaan pakata! Vesipullokin taisi jäätyä loppuväylillä kiinni :)

Väylän 10 tiillä saimme ihastella muutamaa virkeää töyhtötiaista, jotka kovin terhakkana siinä lentelivät ja napsivat jotain ravintoa lumen pinnalta sekä puiden rungoista. Ne olivat meille ajatuksissamme onnenlintuina, vaikka ihan sitä täydellistä peliä eivät pystyneetkään tuomaan... Mahdoton tehtävä niin pienille harteille :)

Väylältä 11 jäi mieleen hieno lähestymisheittoni kapeasta metsäaukosta johonkin 7-8m korista ja senkin tarjolla olleen parin sitten tyrimme niillä alarautaputeillamme. Ei ole ainakaan vielä siis sisäputtailusta ja putin löytymisestä ollut iloa peleissä - lienee nuo vaatteet, kylmyys ja kaikki muut vallitsevat olosuhteet kuitenkin niin erilaiset, että alavireiseksi nuo heitot jää. Laiteosumiin asti on kuitenkin päästy, tästä vain tähtäystä sen 10cm ylemmäs niin jo uppoaa!

Väylältä 12 alkaen oltiin taas joen läheisyydessä ja kaivoin Dragonin esille. Kylläpä taas siihen tykästyinkin! Se on kyllä mahtavan suora kiekko loivassa hyssessä heitettynä ja pysyy näillä haastavilla väylillä aivan poikkeuksetta! Vain väylän 13 antsa-avauksessa onnistuin heittämään sen puuhun, mutta siinä olikin ihan omaa tyypillistä tähtäysvirhettä mukana. Jokainen suora heitto, jota tarvittiin, onnistui sillä - osa lyhyempänä, osa pidempänä. Loistokaveri, tämä pysyy bägissäni oli sitten avovettä tai ei!

Joonaksen putti uppoaa koriin

 

Eikä Hollekaan jää pekkaa pahemmaksi

 

Hieno korin paikka, hiljainen joen ranta, lumi vielä vaimensi kaiken ääneen

Taas oltiin jokirannassa ja edessä oli haastavimmat, pitkät väylät joissa kori on ylärinteessä enemmän taikka vähemmän... Mentiin väylä 14 ihan normiheitoilla bogiin, tarkkaa työtä kun ei tarvinnut pelätä rollimista rinteessä. Väylä 15, joka on pitkä kapeahko par5, meni samoin nätisti väylää pitkin tällä kertaa täysin minun heitoillani - kiitos kauniin varmasti liitävän Dragonin. Viimeinen lähestyminen hankalassa paikassa olevalle korille jäi kuuteen metriin alarinteeseen, siinä kiekkona oli River, joka jäi melkein niille sijoilleen, mille laskeutui. Ja mitä sitten: putti tietenkin niukkaakin niukemmin alarautaan! Bogi muuttui tuplaksi. Tähän puttirumbaan alkaa jo turtua, murr.

Esan tekemä lumiukko korin 15 päällä - oli kaverille muistutukseksi :)

 

Korilta on melkoinen rinne alas väylälle ja siirtymälle... kesällä kiekot ottavat tässä herkästi rollit alleen

Hankalaakin hankalampi väylä 16 meni sitten Hollen johdossa. Unohdin muistuttaa häntä siitä, että nyt en saanut avata ollenkaan ja samassa kiekko kaarsikin jokeen! Seiftiheittoa ei siis nähty ja saimme yhden rankun pistetiliimme. Loppuväyläkään ei ole helpoimmasta päästä, ja näin saimme tuloskorttiimme ensimmäisen - ja onneksi ainoan - lumiukon. Myönnettävä se on, että rata on niin haastava pitkine väylineen, että siihen ei edes Best Shot pure meidän heitoillamme. Tai no, olihan siinä se yhden varmistusheiton puuttumisen takia saatu rankkukin mukana, ihan kaikkea ei itse heitetty! :)

Lopuksi vielä radan haastavin väylä... tai ainakin tuo väylä nro 17 on aina Skoorin.com:n tulosten mukaan kisassa kuin kisassa se vaikemmaksi osoittautunut väylä Kotkatharjun radalla ja tässäkin kisassa se sijoittui sijalle kaksi kun väylä 16 vei ykkössijan. Sain loistoavauksen Riverillä, siitä jatkoheitto Hollen kiekolla ja vielä ne puttisähellykset kympistä alarautaan ja bogi korttiin. Apua, miten monta laiteosumaa olemmekaan saaneet kierroksella ilman kiekon uppoamista mukiin! Näillähän ratkaistaan jo sijoituksia! :)

Extraväylä 17b oli korttiin merkattu par3:ksi mutta eihän tuota aluksi ylämäkeen heitettävää väylää pystynyt kuin hädin tuskin kahdella heittämään korin tasalle! Pitääkö mainita vielä putit vai kerronko suoraan, että saatiin bogi? :) :) Enää edessä viimeinen väylä. Väylä nro 18, jolta heitin yksilökisassa aivan käsittämättömästi aina triplan! Nyt sain heittää tuon ihan omilla heitoillani par-tulokseen ja näin kirjata itseni virallisesti viimeinkin tuon väylän selättäjäksi. Jo oli aikakin! Perus-triplamandoväylä, joka nyt siis meni sillä neuvolla, että "unohda mando ja heitä kakkosheitto vain korille". Helppoa kuin mikä! Tästedes unohdan aina mandot... siis tiettyyn rajaan asti. Toimisikohan se?

Olihan päivä, olihan kisa! Päästiin lopulta tasatulokseen ryhmässämme heittäneen parin, Mirjan ja Joonaksen kanssa. Aivan mahtavaa seuraa ja hienoa oli päästä omalta osaltani auttamaan Mirjaa heittotekniikassa eteenpäin samoilla neuvoilla, jotka ovat minua auttaneet. Aivan upeasti hänellä heitot paranivat loppua kohden ja yhdessä he pitivät pisteet meidän kanssamme samalla tasolla. Hieno päätös kisalle! Toivon mukaan saadaan taas yksi naisheittäjä mukaan lajiin kisaamaankin :)

Palkintojenjakoa saaatiin odotella hetkinen ja siinä viluissamme laitoimme auton lämpenemään monien muiden tavoin. Vaihdoin myös vaatteita edessä olevaa Onnibussimatkaa ajatellen ja pakkasin bägini matkalaukkuun. Nyt olin valmis kotimatkaan. Tai no, ensin ne palkinnot ja niitähän tuntui riittävän lähes kaikille - niin hyvin Sami oli saanut haalittua palkintoja lahjoituksina. Hienoa! Viimein Tapio kuulutti myös meidät valitsemaan peräkärryn lavalta palkinnot ja valitsimme yksissä tuumin hienot magneetilla varustetut ledivalopatukat, työvaloksi niitä mainittiin, mutta heti tuli mieleen sovellutus liittyen siihen magneettiin ja alarautaan frisbeegolfkorissa ledeillä heiteltäessä...

Päivän kruunasi vielä Varkauden Matkakeskuksen pihalla meille juttelemaan tullut vanhempi mies, joka kysyi, että olimmeko frisbeekisoissa tänään ja kuinka siellä pystyi pelaamaan lumisateessa. Kerroin, että olimme ja että siellä osallistumismaksut menivät hyvään tarkoitukseen Syöpäsäätiön Movember -kampanjaan. Hän sitten sanoi, että hyvä kun otit puheeksi tuon syövän ja kertoi, että häneltä oli leikattu syöpä vuonna 2013 ja hän kävi vuosittain kontrolleissa sen johdosta. Kiitteli vielä kun olimme mukana ja että tällaisia järjestetään ja toivottelimme puolin ja toisin hyvän talven jatkot. Kylläpä tuli hyvä mieli!

Tuloslinkki

 

Tuloslistalla keikumme vankasti loppupuolella, jaetulla sijalla 5. Mukana myös kisan tilastot (myös avoin luokka) väylien vaikeusasteineen

 

Yhteiskuva ennen kierrosta - kuva: Joonas Hänninen