End of 2016 - Veikkolassa ympyrä sulkeutuu

Kilpailu-urani liiton alaisissa kisoissa alkoi Veikkolassa 26.-27.3. Kevätriehan merkeissä ja mikä olisikaan hienompi tapa päättää kisakausi kuin Veikkola End of 2016 -kisa 30.-31.12.2016! Tuumasta toimeen ja taisin olla niiden ensimmäisten ilmoittautujien joukossa kun kilpailun ilmoittautuminen avautui. Veikkola, josta olen niin monesti jo sanonut, ettei koskaan enää... ja silti aina löydän itseni täältä. Ja alan jopa pitää radasta.

Aloitan poikkeuksellisesti analysoimalla peliäni pelikirjaa vasten, sillä tuo puoli houkuttaa ja koukuttaa nyt aivan uudella tavalla. Silloin keväällä kun ruusunpunaisten silmälasieni läpi pelikirjaa kirjoitin, oli osaamiseni kiekkojen ja eri heittojen suhteen melko lailla köykäisempää kuin nyt ja itse pelaamisesta en tajunnut vielä mitään. Tähän kisaan tein pelikirjan aivan uusin silmin ja kyllä nyt hymyilyttää nuo kiekkovalintani maaliskuun kisaa varten... on se vaan mahtavaa kun olen silloin kirjoittanut tuoreeltaan tuntemukseni ja suunnitelmani - eihän omaa kehittymistä muuten oikein kunnolla huomaisi.

Pelikirjaani kirjaan nykyään vain avauskiekon sekä sen tavoitteen ja peli jatkuu siitä sitten joko normiheitolla tai pelastautumisheitolla takaisin väylälle. Tavoitteenani on siis heittää väylä omilla onnistuneilla heitoilla tuohon pelikirjani lukemaan tai mikäli avaus epäonnistuu, lisätä tulokseen yksi heitto. Pelikirjani lukema on siis se oma ihannetulokseni tuohon kulloiseenkin väylään ja kuten siitä huomaa, en edes pyri pelaamaan osaa väylistä radan par-lukemaan. Niissä bogi on edelleen par, kunnes pelilläni toisin todistan. Tällaisia väyliä minulla on Veikkolassa väylät nro 2, 4, 5, 7, 10, 14, 16, 17 ja 18 kun taas väylälle nro 13 olen merkinnyt pelikirjaan rohkeasti 2 eli sen pitäisi mennä alle radan parin. Yhdeksän vastaan yksi tekee tulokseksi kahdeksan heittoa yli radan ihannetuloksen. Se on minun ihannetulokseni, johon pyrin. Kokemukseni kautta tiedän, että pelini elää sen verran, että lisään tuohon kymmenen heiton haarukan, johon kisakierrokseni mitä todennäköisimmin osuu eli maksimissaan lähdin tavoittelemaan tasan bogiin pelattua kierrosta.

Kiinnostavaa tuossa taulukossa on se, että pelikirjani tulos +8 on sopivan optimistinen ja onnistuneen päivän tulos ilman turhia hölmöilyjä ja epäonnea. Ihannetulokseni. Kun sitten listasin molempien kierrosteni tulokset ja keräsin vielä niistä ne paremmat niin omaksi parhaakseni tuli niinkin hyvä tulos kuin +9. Vain yhden heiton päässä pelikirjasta! Vain yhden heiton päässä itselleni määrittelemästä ihannetuloksesta. Voinko siis kokea epäonnistumineeni - en todellakaan!

Näen taulukosta heti, mihin väyliin minun tulee jatkossa keskittyä ja missä on se suurin kehittymisen potentiaali: väylät 5, 6 ja 11. Lisäksi huomaan ilokseni, että saan muuttaa pelikirjani par-lukemia alaspäin väylille 2 ja 4, jotka kummatkin pelasin joko pelikirjan mukaan tai yhden alle. Lisäksi kun katselin Skoorinista vertailua kaikista kierroksistani Veikkolassa, löydän sieltä parannettavaa väyliltä 10, 14, 16 ja 18 - näitä en ole kierroksella koskaan saanut heitettyä ihannetulokseen. Perjantain lämmittelyväylillä sain väylän 18 heitettyä ensimmäistä kertaa par-tulokseen eli sen täytyy olla mahdollista tulevan vuoden aikana. Lisäksi kisakierroksilla olin 8-9m par-putilla väylällä 16 kummallakin kierroksella, eli sekin väylä on uskoakseni pian voitettu. Myös väylälle 11 on par-tulos hyvinkin mahdollinen kun sen pelaa vain tarkemmin loppuun asti eikä ainoastaan avauksen osalta.

Omat Veikkolan ratatilastoni 2016

Itse kisa oli kyllä pelillisesti nautittavinta koko vuonna! Saimme kisata aivan syksyisissä olosuhteissa ja ne sopivat minulle osin kesääkin paremmin. Toisena päivänä heitin ilman takkia ja kumpanakaan päivänä en pystynyt pipoa käyttämään vaan lippiksellä pärjäsi vallan mainiosti. Perjantain kierroksella sain heittää Ninan kanssa samassa ryhmässä ja lauantain kierrokselle sain mukaan Susannan. Mahtavia, ihania naisia, joilta sain kannustusta ja neuvojakin tarpeen mukaan sopivissa määrin. Kummaltakin oppii paljon ja kummankin kanssa on ilo pelata hyvässä hengessä ja nauttia puolin ja toisin niistä onnistumisen hetkistä, joita lajimme meille suo. Lauantaina ryhmässämme heitti myös Holle, mikä sekin oli omiaan lisäämään rentoa höntsäkierrosmaista tunnelmaa häiritsemättä kuitenkaan kisassa tarvittavaa keskittymistä. Aivan loistava päätös kisavuoteen!

Suurimmat mieleen jääneet onnistumiset olivat ainakin väylällä 2, johon otin tällä kertaa uuden linjan, eli lähdin heittämään oikean aukon kautta Roc3:lla kun tähän asti olen yrittänyt sitä antsapuolta M4 Light:lla. Tuloksena perjantain aloitusväylällä par, joka oli omiaan siivittämään kierroksen hyvin matkaan. Iloa tuottivat myös heti perään onnistuneet ihannetulokset väyliltä 3 ja 4, jolta sain ensimmäisen nostoparini. Ei ihmekään, että sellaisen alun jälkeen väylä 5 tuotti niin suurta tuskaa kun olin aivan täpinöissäni... pää pitäisi saada pysymään onnistumistenkin keskellä koossa ja se tulisi kasata taas nopeasti ensimmäisen puuosuman jälkeen.

Lauantaina aloitus meni jälleen putkeen kun saimme liidättää väylältä 13 ja sain avaukseni 3m päähän korilta! Manala on bägissäni ainoastaan tätä väylää varten, mutta väkisinkin mieleen hiipii taas ajatus, että tuota hienoa kiekkoa pitäisi käyttää useamminkin. Se ei pettänyt kumpanakaan päivänä. Myös M4 Light tuotti monen monta onnistunutta pitkää liidätystä silloin kun kaivattiin oikealle kaartuvaa heittoa ja lumien sulettua bägiini palannut valkoinen täysipainoinen M4 oli omalla paikallaan suorissa heitoissa. Toki yksi luottolättyni on edelleen Jade sekä ainoastaan 132-grammainen Diamond mikäli ei ole pelkoa vastatuulesta. Tykkään niiden rimmistä, se sopii käteeni esim Dragonia paremmin enkä täällä saanut Dragoniin samaa luottoa kuin viimeksi taas Kotkatharjulla heitellessä. Jännä juttu kuinka jotkut kiekot toimivat vain tietyillä radoilla.

Perjantain kierroksella sattui kummia kun jäljellä oli enää väylät 15-18 sekä 1. Olin tuloksessa +11 ja se ilahdutti mieltä. Tiesin, että kierros oli ollut hyvä. Huomasin heti 15:n tiillä kiekkoa pitäessäni, että rimmi tuntuu oudosti etusormea vasten, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Olisi pitänyt: River grippasi pahasti kädestäni tuolla helpolla par-väylällä ja viimeinen tuntemus sormiini jäi nimenomaan etusormeen. Jotain tuossa epäluottamuksen hetkessä tapahtui, sillä sen jälkeen väylä meni aivan puihin ja sain siitä tuplan korttiin. Ja sama jatkui väylän 16 avaukseen, joka osui puihin ja putosi tiin etupuolella olevan aidan taakse. Nyt vaihdoin käteeni Diamondin, jolla sain kuin sainkin väylän pelattua pitkälle oikeaan haaraan saakka ja pitkältä par-putilta bogiin. Tilanne oli pelastettu.

Sama oteongelma kuitenkin vaivasi minua koko kierroksen loppuun saakka ja väylälle 17 sain tussahdusheiton mandon taakse, dropparin vasemmalle puolelle ja pelastin väylän tuosta bogiin. Väylän 18 avaus taas grippasi, mutta sain kuin sainkin tuon pelattua siitä huolimatta bogiin. Olin tuloksessa +16 ja toiveissa oli onnistuminen viimeisellä väylällä nro 1 ja ihannetulos siltä. Yritin rauhoittaa itseni tiillä, mutta ei: jotenkin unohdin puristaa kiekkoa ollenkaan ja se lipesi kädestäni vasemmalle metsään. Olin niin väsynyt ja turtunut jo näihin epäonnistumisiini ja heittelin vain upsilla metsän läpi väylän tuplabogiin. Luovutin lopussa. En kuitenkaan kokenut suuttumusta enkä suurta pettymystäkään. Yllätin itsenikin, kun tunsin vain helpotusta siitä, että tuo kierros oli nyt ohi ja pääsisin rauhoittumaan tuon oteongelmani kanssa. Se vaivasi mieltäni, mutta muu ei. Olin kuitenkin iloinen tuloksestani, joka oli kisakierrosennätys. Näilläkin ongelmilla ennätykseen ja tasan siihen tulokseen, minkä olin laskenut pelikirjani maksimitulokseksi. Ei huono!

pelaajakokous klo 12:10 - ei kai nyt kuitenkaan T-paitakeli :)

Ensimmäisen päivän kierros takana - viisinkertainen kirjanpito

Hämärä oli tulosten yhteenlaskun hetki

 

Lauantaina jännitti ennen ensimmäistä avausta, toistuisiko tuo outo ongelma otteen kanssa. Ei toistunut. Otin kiekon käteeni ja se asettui siihen totutusti, ilman outoja tuntemuksia tai pohdintaa. Luonnollisesti ja varmasti aloitin kisani heittämällä kiekon korin alle ja edessä oli jälleen uusi päivä, uudet haasteet ja ilon aiheet! Suuremmat epäonnistumiseni koin lauantaina väylällä 17, jossa putterini kiepahti mandon väärältä puolelta kun en ollut riittävän keskittynyt ja tarkka. Hiukan epäonnea vielä lisää ja triplabogi niin siltä kuin väylältä 18, jolla taas seikkailin puuosumien kanssa laidasta laitaan. Sain putken katkeamaan noihin kahteen väylään enkä epäonnistunut suuremmin enää muualla kuin väylällä 5, jota en onnistunut nyt selättämään kummallakaan kierroksella. Koko muu kierros sujui joko täysin tai lähes suunnitelmien mukaan ja peli-ilo oli korkealla. Ennätystahdissa oltiin tänäänkin sillä nyt tulokseen kirjattiin +15 eli kolmella pystyin parantamaan perjantain tulostani ja kisaennätystäni samalla. Tosi hieno päätös kisakaudelle 2016!

Tuloslinkki

Nostobogia pukkaa väylällä 16

Tuloskortti sekaisin, kun olin jättänyt yhden väylän merkkaamatta...

Iloinen ryhmä kierroksen päättyessä - oltiin me kaikki ihan hyviä ja tosi tasaisia!

Palkintojenjakoa odotellessa heittelimme vielä puttikisaa naisten ja miesten sarjassa ja sain siihen kivasti putterin lainaksi Rikulta kun olin jo vienyt oman bägini autoon. Yhden kolmesta sain koriin ja sillä ei palkinnolle saakka päästy, sen sijaan Kisse heitti koriin putit silloin kun piti ja vei palkinnon ansaitusti hävittyään sudarilla voiton Ninalle. Kovia tuloksia naisilla - kumpanakin päivänä pelasivat kierroksen +7 kumpikin! Minä jäin odotetusti omilla ennätystuloksillanikin kisan viimeiseksi, mutta se ei harmittanut ollenkaan, sillä olinhan mukana oppimassa ja kisaamassa omia tuloksiani vastaan sekä hieman myös nostamassa tuota matalaksi jäänyttä ratinkiakin. Ehkä sijoituksista kisaamisen aika on ensi vuonna, ehkä seuraavana.

Tämä on kyllä mahtava laji ja olen saanut vuoden aikana kokea niin monta upeaa hetkeä lajin parissa, että päällimmäisenä tunteena on suuri ilo ja kiitollisuus! Lajilta olen saanut paljon, näiltä ihanilta ihmisiltä samoin. Kiitos kun olit mukanani - pelikaverina, TD:nä, neuvonantajana, kisakumppanina, ystävänä - you name it. Kohti uutta vuotta 2017 avoimin mielin ja hymy huulilla.

Puttikisan kisaputti - kiitos putterista ja videosta: Riku Tähtinen