Kun sitten sain ilmoituksen, että minut oli nostettu kisaan, mietin hetken ja päätin sitten lähteä mukaan. Onhan Talissa kisaaminen niin harvinaista herkkua, että jo senkin vuoksi mukaan oli lähdettävä ja muutenkin kun matkaa kisapaikalle on kotoa alle puoli tuntia, niin pitäähän sitä. Kisaa edeltävä viikko oli henkisesti kuormittava ja ilmoitin jo hyvissä ajoin, että pelaan ilman caddieta. Silloin se tuntui paremmalta ratkaisulta, mutta kun kisapäiväksi luvattiin tauotonta sadetta, kaduin päätöstäni jo silloin...
Itse kisa oli kyllä älyttömän hyväntuulinen ja tosiaankin tauottomana jatkunut sade sai hysteeriseksi naurusta, sillä mistään ei löytynyt enää kuivaa kohtaa millä saada sormet kuiviksi jos siihen kiekkoon jotenkin saikin taiottua peukalolle kuivan alueen. Jos jotain, niin ainakin tuli harjoitusta sadepelaamisessa ja väittäisin, että ihan hyviä oppejakin. Pelitulos ei ollut kyllä yhtään sitä mitä pelikirjaa varten tehty pelikierros lupasi, mutta en loppujen lopuksi jaksanut välittää siitäkään. Tärkeintä oli tämä päivä, nämä ihmiset, tämä laji. Riikan ja Heidin kanssa emme olleet ennen pelanneetkaan yhdessä, joten jälleen kävi siinäkin mielessä tuuri.
Talissa sain parhaat onnistumiseni loppukierrokselle, jolloin olin ehkä saanut jo jotain kokemusta ja selviytymiskeinoja täydelliseen märkyyteen ja lähes luopunut sateenvarjosta sillä olin jo aivan läpimärkä. Kun jaan Talin radan kolmeen osaan sen mukaan, miten väylät todellisuudessakin sijaitsevat, oli tuloksena +9, +9 ja +6. Ihanalla saarekeväylällä #17 olin jälleen pelaamassa kolmosta saareen, mutta valitsin jostain syystä alivakaamman kiekon kuin viimeksi ja siitä ylimääräinen OB ja rankku. Olen täysin varma, että oikealla kiekkovalinnalla tuo olisi mennyt par- tai enintään bogeytulokseen - uusi suosikkiväyläni :)
Kävin tauolla työpaikallani kuumassa suihkussa, vaihdoin vaatteet ja sen jälkeen ajelin McDonaldsille nauttimaan ison latten sekä hampurilaista. Olo oli jälleen ihmismäisempi ja kylläpä helpotti kun Kivikossa huomasimme, että sade oli kuin olikin viimein hyytynyt ja pääsimme pelaamaan ilman jatkuvaa säätämistä aukinaisen sateenvarjon kanssa. Loistavaa! Pelasin haastajakortissa, mikä sopi oikein hyvin päivän vireeseen ja jälleen tuli uusia pelikavereita, joiden kanssa en ollut ennen pelannut. Tai yksi uusi pelikaveri, Terhi :)
Kivikon kierros alkoi loistavasti ja olin kahden pelatun väylän jälkeen miinuksella. Tosin tuon pirkotukseni lumoissa en muistanut ollenkaan kyseessä olleen CTP-väylän, joten siitä jäi sitten sekin palkinto saamatta. Loppukierros ei mennyt ihan omien odotusten mukaan, ja edelleen syynä oli lähipelin täydellinen puuttuminen. En oikeastaan Talissakaan voi syyttää sadetta kaikesta, vaikka siellä kuusi ensimmäistä väylää kärsikin avauksen epäonnistumisesta, vaan lähipelin alennustilasta. Jos avaus on kohdillaan ja enää pitäisi pelata kiekko korin alle 20-30m etäisyydeltä joko täysin avoimelta tai paikalta, jossa on harvakseltaan puita kuten Kivikossa, niin ei siinä voi olosuhteita syyttää. Puttihan on täysin itsetuntolaji ja niin näkyy olevan lähipelikin. Kun ennen jokaista lähäriheittoa toteaa itselleen: "en osaa tätä" niin eihän sitä osaakaan. Ja kun sen jälkeen vielä sama toistuu putissa niin bogia kertyy.
Muuten päivä oli kyllä kisapäiväksi aika täydellinen. Terhin ja Tiinan kanssa tuli puhuttua paljon juurikin tuosta suhtautumisesta omaan peliin ja siitä, pettyykö ja jumittuuko niihin epäonnistumisiinsa. Aiemmin sitä on huomannut, että kuormittuneena ja väsyneenä pienikin epäonnistuminen pelissä voi olla liikaa ja laukaista epäonnistumisten sarjan. Nyt sain kuitenkin pidettyä pääni siltä osin kuosissa, että en varsinaisesti kärsinyt ja vellonut pettymyksissä, vaan totesin itselleni, että tänään on tällainen päivä ja tähän pitää jatkossa saada paremmin keinoja hallita tilanteet. Voin sanoa, että kaikesta huolimatta nautin pelaamisesta! Nämä ihanat naiset olivat tietenkin osasyynä siihen - tämähän on minulle yhtä kuin "tyttöjen ilta", se ainoa paikka missä vietän aikaa naisporukassa. En tiedä onko tuo hyvä yhdistelmä, mutta kyllä koin saaneeni tästäkin pelipäivästä niin paljon uutta voimaa ja iloa, että pelitulos ei siinä paina vaakakupissa yhtikäs mitään.
Uusia kokemuksia rikkaampana nostan jälleen katseeni kohti seuraavia kisoja Kisakoneessa. Kyllä nämä niin hienoja kokemuksia ovat ja kun kisakausikin alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan, on tartuttava tilaisuuteen kun vielä voi. Tai no, tietenkin sitä voi sitten vaikka viritellä talviliigaa ja muita piristäviä tapahtumia tulevaan talvikauteen, jos aikaa ja intoa riittää... ehkä sitä jopa riittää :)
Leaderboard Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Tunnelmia väylän varrelta.. puhelin oli minigrip-pussissa ja se lisää kuvan sumeutta :)
Putti taisi upota tässä, viimeisellä väylällä (kuva: Heidi Kytöaho)
Tässä draivataan ihoon liimautuneessa takissa (kuva: Heidi Kytöaho)
Talin kierros takana - märkiä mutta iloisia!
Tulostenlaskuun päästiin sentään katoksen alle :)
Hiukan kärsinyt tuloskortti...
Kärkikortti Kivikon kierroksen jälkeen
Haastajia ja kärkeä tuloksia vertailemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti